Yaea Kaaot

[sinjanko]

Nimi: Yaea Kaaot
Kutsumanimet: Yaea
Laji: Haltia
Ikä: 25
Sukupuoli: Nainen, hetero
Asema/Ammatti: Kiertelevä myyjä, myy kankaita, nappeja ja lankoja
Puolueeton
Ulkonäkö: Yaea on haltioiden tapaan hoikka ja suhtkot pitkä, sekä omistaa haltian korvat. Vaikka hän on seikkaillut kahden matkatoverinsa kanssa jopa saaren aurinkoisimmissa paikoissa, on hänen ihonsa edelleen todella vaalea. Pituutta Yaealla on 172Cm. Hänen pitkät ja ruskeat hiuksensa ovat oikeastaan lähes aina laitettu isolle nutturalle ja pienelle letille. Vaatetukseltaankaan Yaea ei eroa muista melkein ollenkaan, mutta se miksi häntä pelätään ja kummaksutaan, ovat hänen kasvonsa, tai tarkalleenottaen hänen silmänsä. Harmaa ja meripihkan värinen silmänväri ovat harvinaisia, samoin kuten se että silmät ovat keskenään täysin eriväriset. Yaea valitettavasti omistaa nämä molemmat harvinaisuudet. Hänen oikea silmänsä on harmaa, ja hänen vasen silmänsä on meripihkan värinen. Hänellä on tapana myös vetää siveltimellä täydelliset viivat poskiinsa. Se ei ole mikään heimon arvoaseman merkki, niin kuin moni hänet tavannut henkilö on luullut, vaan pelkästään kaksi mustaa kapenevaa viivaa molemmilla puolilla kasvoja. Hänen kasvonsa ovat aika suipot ja täydelliset. Hän ei kuitenkaan pidä kasvoistaan terävän nenän ja leuan takia, sillä ne häiritsevät häntä. Hänellä on tapana hymyillä paljon, joka saa hänet näyttämään aika viattomalta ja lapselliselta. Yaealla on aika hoikka ja hieman jopa lihaksikas vartalo. Mitään arpia siinä ei kauheasti ole, mutta joistain pienistä tapaturmista on saattanut jäädä joitain muistoja hänen iholleen. Hänellä on normaalisti päällään ruskea polvien yläpuolelle jäävä kangastunika, mustat leginsit, harmaa ja lyhythihainen takki keltaisella napilla, sekä tietenkin nahkaiset ja pitkävartiset saappaat. Mitään koruja hänellä ei ole, mutta hän kantaa mukanaan lantiolla nahkaisessa vyössä tikaria.

Luonne: Yaea on hyvä valehtelemaan ja näyttelemään, ja sitä ei ole helppo aina huomata. Hänellä on tapana esittää hieman tyhmää, yksinkertaista, hidasta, ja lapsellista. Sellaista hän on esittänyt lähes koko ikänsä. Koska hän on saanut kuulla nuorena monia ilkeitä pilkkanimiä ikäisiltään lapsilta, joskus jopa aikuisilta, on hän hieman jopa alkanut uskoa niihin. ”Kummajainen” on se nimitys jolla hän itsekkin kutsuu itseään nykyään. Koska hän on viettänyt nuoruutensa yksin, on hän tottunut pärjäämään yksin. Siksi hänen onkin vaikea päästää ketään lähelle oikeaa itseään. Erityisesti hänen huomionsa kuitenkin kiinnittyy henkilöihin, jotka ovat kummallisia ja erilaisia, kuten esimerkiksi elävä kettupatsas ja puhuva hevonen. Heihin hän saattaa tutustua aivan omana itsenään. Vaikkei hän missään nimessä myönnä sitä, kaipaa hän läheisyyttä. Yaealla on tapana yrittää juonitella voitto itsellensä, ja on hän joskus jopa huijannutkin itselleen ylimääräistä rahaa. Osaa hän tietenkin käytöstavat, mutta käyttäytyy kohteliaasti vain jos muutkin käyttäytyvät. Niin kuin mainitsinkin jo, on Yaealla tapana esittää hieman tyhmää ja lapsellista, koska sellaisena häntä pidettiinkin. Kaikki luulivat ettei hän tajunnut sitä, mutta tajusi ja hyvinkin. Oikeasti hän on synkempi, ujompi, sekä syvällisempi persoona kuin antaa ymmärtää. Välillä hän ei edes meinaa kertoa totuutta kahdelle parhaalle ystävälleen.

Menneisyys: Yaea on syntynyt ja asunut koko lapsuutensa Kiirassa. Aluksi Yaea vaikutti aivan normaalilta lapselta, kunnes hän avasi ensimmäisen kerran silmänsä. Hänen kummalliset silmänsä herättivät aluksi hämmennystä, mutta eriväriset silmät yritettiin selittää sillä että Yaea olisi puolisokea. Lopulta kuitenkin kävi ilmi ettei hän ollut, jolloin hänestä alkoi liikkumaan huhuja kuinka joku demoni riivaisi häntä. Jotkut vanhemmat jopa kielsivät lapsiaan leikkimästä tuon kummajaisen kanssa, mutta muut lapset eivät muutenkaan oikein pitäneet hänestä. Vaikka Yaea kuinka yritti päästä mukaan muiden lasten leikkeihin, jäi hän yleensä ulkopuolelle. Kuitenkin kun hän tajusi omat elementtinsä, tulen ja veden, hätääntyivät monet, ja olivat varmoja että lasta riivasi demoni. Yaean kasvaessa, alkoivat yhä useammat kammoksua häntä, sekä nimittämään häntä ”kummajaiseksi”. Lopulta hän menetti liian nuorena jopa loput ystävänsä. Kuitenkin kun hän oli suunnilleen kymmenen, tuli eräs kauppias kylään. Kauppiaalla oli mukanaan joitain kummallisia tavaroita, joiden hän väitti olevan onnenesineitä, lumottuja, kirottuja, ja sun muuta vastaavaa, vaikka ne olivat aivan normaaleja tavaroita, tosin hieman kummallisia sellaisia. Ne tavarat olivat aikojen saatossa kulkeutunut jonkun ihmisten maailman laivan haaksirikkouduttua meren mukana rantaan, josta ne olivat sitten lähteneet kiertämään ympäri Gwannakharin saaristoa. Kauppiaan mukana tuli kuitenkin myös eräs kettupatsas, joka oli oikeastaan ainoi kirottu esine kaikesta kauppatavarasta jota kauppias myi. Muut lapset olivat lupautuneet leikkimään Yaean kanssa sokkoa, jos Yaea olisi ensimmäinen sokko. Vaitettavasti muiden lapsien aikomuksena oli kiusata häntä, ja jättää hänet yksin leikkimään sokkoa jääneenä, ilman että he edes ilmoittivat siitä. Yaea lähti siis etsimään muita silmät sidottuina, vaikka he olivatkin juosseet omiin koteihinsa piiloon. Sattumalta Yaea vaelsi sokeana kohti sen kiertelevän kauppiaan kojua, ja onnistui vahingossa tiputtamaan reunalla olevan posliinisen kettupatsaan maahan. Mitään kamalaa ei tapahtunut, mutta hermoheikko myyjä alkoi raivota kauheasti kettupatsaan rikkoutuneesta korvasta. Yaea lupasi ostaa kettupatsaan vastineeksi rikkoutuneesta korvasta, ja juoksi nopeasti hakemaan kotoansa rahat siihen. Kotona hän asetti kettupatsaan omalle pöydällensä, kääntäen vain aivan etkeksi päänsä pois siitä. Kuitenkin kun hän katsoi hyvin pienen hetken päästä taas siihen päin, se ei katsonutkaan enää sivulle kohti ikkunaa, vaan suoraan Yaeaa kasvoihin. Tästä Yaea säikähti kamalasti, ja perääntyi seinää vasten, meinaten jopa ruveta itkemään kun kettupatsas nousi seisomaan. ”Kuka olet?” kuului naisen ääni kattupatsaan sisältä. ”Yaea. Entä sinä?” Yaea vastasi. ”Ei sillä ole minkäänlaista väliä nykyään, ei kukaan minua enään kuitenkaan muista.” kattupatsas vastasi hieman masentavasti, ja katseli ympärilleen huonessa. Yaea ei uskaltanut vastata mitään, vaan tuijotti elävää kettupatsasta hieman pelokkaana. ”Jos pelkäät minua, voit myydä minut jollekkin muulle, niin kuin kaikki muutkin.” kattupatsas huomautti, mutta Yaea pudisti päätään. ”Ei. Sinäkin olet erilainen, niin kuin minäkin. Saanko antaa sinulle nimen?” Yaea kysyi. ”Ni hyvä on, mutta ei mitään tyhmää tai alentavaa nimeä.” kettupatsas huokaisi. ”Sopisiko Sirpalekorva?” Yaea kysyi ja hymyili hieman, ja siitä alkoi Yaean ja Sirpalekorvan ystävyys. Eräänä päivänä kun Yaea oli noin kahdeksantoista, menivät hän ja Sirpalekorva katsomaan hevosia. He olivat ottaneet mukaan hieman omenia, jotta voisivat huokutella jonkun hevosen mahdollisimman lähelle. He jättivät omenat erään pienen aukion keskelle, ja menivät itse piiloon puuhun. Jonkin ajan odottelun päästä paikalle asteli nuori ori, väriltään ruskea, turvasta ja kavioista hieman valkoinen. Ori alkoi syödä rauhassa omenia, kunnes Yaea onnistui vahingossa katkaisemaan jalallaan erään oksan poikki. Ori hätääntyi, muttei kuitenkaan juossut pois. Se katseli ympärilleen. ”Kuka siellä?” kuului yhtäkkiä hevosen suusta hätääntynyt kysymys. ”Tule esiin, en pelkää sinua!” Ori uhosi, mutta hänen äänessään kuului ilmiselvä pelko. Yaea kiipesi alas puusta Sirpalekorva olkapäällään, ja he tuijottivat toisiaan ihmetellen pienen ikuisuuden. ”Tuota, hei. Olen, tai oikeastaan olin Frymos Cauvia.” hevonen esitteli itsensä. Yaea ja Sirpalekorva tutustuivat Frymosiin, ja heistä tuli lopulta ystäviä. Kun Yaea täytti vihdoin kaksikymmentä, antoivat hänen vanhemansa hänelle työn. Siihen kuului se, että hän kiertäisi ympäri Gwannatharta myyden kankaita, nappeja, sekä lankaa, ja ostaen niitä. Hänen piti kuitenkin tulla kahden vuoden välein takaisin Kiiraan, tuoden kankaita, nappeja, ja lankoja sinne. He ostivat jopa oman vankkurin hänelle, ja olivat ostamassa hänelle jopa hevosen, mutta Frymos suostui lähtemään Yaean ja Sirpalekorvan mukaan vetämään vankkureita. Niinpä he ovat kiertäneet jo kolmen vuoden ajan ympäri Gwannatharaa.
Taidot ja taikuus: Kuten jo menneisyys-kohdassa lukikin, osaa Yaea hallita tulta sekä vettä. Hän on opetellut hallitsemaan tulta sekä vettä aivan hieman keskivertoa paremmaksi, vaikkei hän mitään opettajaa olekkaan saanut. Taitojaan hän ei kuitenkaan käytä kauhean usein, enimmäkseen helpottaakseen elämää. Yaea osaa muuntautua sudeksi ja valkoiseksi kyyhkyseksi. Kauhean usein hän ei kahta eläinmuotoaan käytä, ja tuntee lähes aina pientä pahoinvointia aina sen jälkeen kun on muuttunut takaisin haltiaksi.

Muuta: Yaealla on aika heleä ja korkea ääni, jota jotkut kuvailevat ”kummitusmaiseksi”. Musiikista hän ei ole kauheasti kiinnostunut, vaikka omistaakin kauniin lauluäänen. Hänen äidinkielensä on haltioiden oma kieli, mutta hän puhuu yleiskieltä yleensä. Monien haltioiden kasvoille on ilmestynyt monesti ihmettelevä ilme, kun Yaea on tutustunut heihin. Yaea Kaaot tarkoittaa nimittäin ”ymmärryksen rajaa” haltioiden kielellä.