Tháron Arathaios

[Ghaldun]

 

Nimi Tháron Arathaios
Kutsumanimet Tháron

Laji Haltia (Kissa, leppälintu)

Sukupuoli Mies

Ikä 215


Valtias, entinen sotakometaja


Tunnus




Tarhaneilikkaan kietoutunut kaksihäntäinen lohikäärme.

Valtiaan tunnuksena on useimmiten toiminut lohikäärme. Tunnuksen ulkonäkö on hallitsijasta riippuen muuttunut, ja muutamilla se on esittänyt jotain muuta. Tháron on käyttänyt sitä tunnuksessaan aina. Loiston ajan alkaessa muokattiin sitä hieman esittämään tarhaneilikan kukan ympärille kietoutuneena olevaa lohikäärmettä. Suurlohikäärmeiden alueen toivuttua ihmisen jäljiltä, oli tarhaneilikka ensimmäinen kasvi, joka alueella jälleen kukki. Se toimii symbolina uudelle elämälle ja kukoistukselle, kuin myös alituisena, karvaana muistutuksena ihmisen hirmuteoista.

Pystysuuntainen muunnos muun muassa kilpiin



Ulkonäkö

Haltiana Tháron ei edusta aivan pisintä ääripäätä, vaan on 182cm pitkä. Ruumiiltaan hän on vahva, mutta lajinsa tapaan solakka ja sulavarakenteinen. Pisamat ympäri kehoa kartoittavat vaaleaa ihoa, mutta ovat melko haaleita. Auringossa aikaansa vietettyään miehen iho päivettyy helposti, ja tällöin myös pisamat tummuvat näkyvämmiksi.

Jokseenkin kapeat kasvot ja korkeat poskipäät korostavat haltian hiukan pitkää ja hoikkaa nenää. Kokonaisuutta on luonnehdittu karismaattiseksi yhtä kaikki.
Vihreiden silmien katse on usein kolea ja pistävä. Pitkät, ohuet kulmat ovat vaaleat, kuin myös lähes alaselkään ulottuvat paksut hiukset. Hiukset ovat useimmiten auki, mutta toisinaan niihin on tehty lettejä, ja joskus ne ovat letitetty kokonaan kiinni.

Entinen sotakomentaja viihtyy hovin kaapuja enemmän sotisovassa, ja usein hänellä onkin päällään ainakin muutama haarniskan osa. Väreinä Tháronin päällä on usein oranssia ja violettia. Hovin virallisessa kultavalkoisessa vaatetuksessa valtiasta näkee lähinnä kaikista virallisimmissa tapahtumissa. Valtiaan pukuihin sisältyy usein laahuksia, ja useat käytetyistä kankaista on kirjailtu tarhaneilikkakuvioin.

Arpia valtiaan kehossa on useita. Suurimmat ovat vasemmalla lantionseudulla oleva syvä arpi, jonka Tháron sai, kun vallankaappausta Osjafianilta yritettiin. Oikeaa käsivartta halkoo pitkä arpi, ja vasemmassa jalassa on useita jälkiä suurten leukojen pureman seuraamuksena.



Luonne

Viha ihmistä kohtaan on rajusti muokannut Thárnonin luonnetta ja tehnyt hänestä vuosien saatossa katkeran ja kylmän. Viha on tehnyt hänestä säälimättömän. Levollisesta ja rennosta nuorukaisesta, joka aikanaan ratsasti rinnan ja nauroi yhdessä silloisen valtiaan Osjafianin kanssa, ei ole enää paljoa jäljellä, tai ainakin kaikki hyväntuulisuus, jonka hän aiemmin niin avoimesti näytti, on hautautunut syvälle vihamielisyyden ja kaunan alle.
Nykyään Tháron on häikäilemätön, ja keinolla millä hyvänsä, hän pyrkii ottamaan haluamansa. Hän on myös ylpeä, eikä sulata loukkauksia itseään kohtaan.

Valta on aina motivoinut Tháronia. Jo lapsena hän paheksui vanhempiaan, jotka alistuivat asemaansa suurempien tahojen vietäväksi, ja haltia päätti, että haluaisi omalta elämältään enemmän. Valta tuo arvostusta ja mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä. Alussa vallanhalu ei ollut mitenkään huono asia: se motivoi ja ajoi nuorta Tháronia yrittämään kovemmin ja tekemään parhaansa. Myös hyväksyntä ja arvostus, jota Tháron sai osakseen Osjafianilta oli haltialle alussa hyvin tärkeää.
Vastuu on vallan mukanaan tuoma asia. Aluksi huoli ja ahdistus kansasta painostivat valtiasta tekemään voitavansa saaren eteen, mutta nykyisin tilanne on toinen, ja kansan hyvinvointi tuntuu olevan aina vain hiipuvassa roolissa. Thárnonin kokema ahdistus kumpuaa hänelle täysin itsekkäistä syistä, ja valta lipsuu hänen otteestaan pelottavan varmasti. Kontrollitarve on ajanut haltian nurkkaan ja tekemään kaikkensa pitääkseen kaikki narut käsissään.

Nuorena Tháron vannoi itselleen, ettei hän väärinkäyttäisi valtaansa. Kaikkia ihmiseen kohdistettuja toimia hän pitää oikeutettuina, eikä tätä silmitöntä riistoa valtansa hyväksikäyttämiseksi. Vaikka Tháron on kaukana siitä nuorukaisesta, joka kyseisen lupauksen itselleen antoi, ei hän yhäkään käytä valtansa kevyesti, jos kyseessä on nöyryyttäminen tai alaisten kyykyttäminen. Valta määrätä tuo tietynlaista mielihyvää, mutta niin alas mies ei ole vielä kaikesta huolimatta antanut itsensä vajota.

Valtaistuimella ja kansan silmissä Tháron on tyyni ja hillitty. Hän on aina ollut karismaattinen ja osasi puhua tiensä läpi, mutta nykyisin kulissinsa alkaa jo rakoilla. Mies ei pidä huutamisesta ja turhanpäisestä raivoamisesta, mutta hyytävä ääni ja katse silmissä eivät jätä epäselväksi, jos jokin ei miellytä valtiasta. Joskus -nykyään vähän turhan useinkin- Tháron menettää hillintänsä, mutta tätä tapahtuu vain, kuin sitä näkemässä ei ole ylimääräisiä silmiä, tai vain tiettyjen silmäparien katseen alla.

Tháron ei ole hyvä käsittelemään pelkoa, vaan purkaa sen useimmiten aggression kautta. Ahdistusta ja pelkoa herättää muun muassa tajuaminen, että hän on ajanut itsensä kohti nurkkaan. Alaniksen kuoleman jälleen surumielistynyt ja uupunut kansa ei katso hyvällä hänen alati kasvavaa vihamielisyyttään, ja jos Tháron ei onnistu pitämään itseään ja valtaansa kasassa, voivat seuraukset olla hänen kannaltaan tuhoisat.

Tätänykyä haltia on itsekäs ja epärehellinen. Sopimuksia hän kunnioittaa, jos niistä on jotain hyötyä hänelle itselleen. Tästä syystä mies miettii tarkoin mistä ja kenelle antaa sanansa, eihän keltään liikenisi vähääkään arvostusta hallitsijalle, joka alati avoimesti rikkoisi lupauksiaan. Liittolaisia ei kannata hankkia vain voimakeinon, vaan etenkin valtansa alkuaikoina teki Tháron paljon palveluksia: mitä enemmän oli olentoja, jotka ovat hänelle kiitollisuuden tai henkensä velassa, sen parempi.

Hovitaiteilija Mest Soraniavon on niitä muutamia, joille valtias toisinaan avautuu. Kukaan ei pysy järjissään, jos ei puhu mieltään joskus. Luottamuksen puute Tháronin asemassa sekä hyödyksi että haitaksi, mutta harvoja ovat ne, joille haltia uskoo omia henkilökohtaisia asioitaan tai näyttää heikkoa puoltaan.



Menneisyys

Tháron Arathaiosin vanhemmat olivat kalastajia, ja haltia vietti lapsuutensa joenvarsikylässä Silionissa. Silion oli tuolloin vain kylänpahanen, ja vasta viimeaikoina on se kasvanut sen verran suureksi, että sitä on alettu nimittää kaupungiksi. Perhe ei ollut valtavan köyhä, eläminen oli kohtuullista, vaikkakin huonoina aikoina varsin niukkaa. Niukkuus ei ollut nuorelle pojalle ongelma, mutta hänen vanhempiensa kertakaikkinen ylpeydenpuute sen sijaan oli: jo pienenä teki Tháronista pahaa katsoa vierestä, kun vanhempansa olivat täysin korkeampien tahojen vietävissä. Mikä teki tilanteesta pahemman, oli se, etteivät he pistäneet lainkaan vastaan. Tháron kyllä ymmärsi, mitä kuuliaisuus tarkoitti. Oli kuitenkin aivan eri asia olla tottelevainen ja kunnioittaa ylempiensä päätöksiä, kuin nöyristellä ja alentua toteuttamaan jopa naurettavan kohtuuttomia käskyjä.

Toinen asia, mistä nuori Tháron ei pitänyt, oli tyytyminen. Hänen vanhempansa tyytyivät osaansa, tyytyivät niukkaan elämiseen. Tháron ei halunnut tyytyä. Hän halusi omalta elämältään enemmän. Ja ainoa varma keino saada elämältä enemmän, jonka hän lapsena oli todistanut, oli valta. Haltia halveksi vallan väärinkäyttäjiä, kiusaajia, mutta vannoi itselleen, että olisi heitä parempi.

Magian heräsi haltiassa varhain, ja nuorukainen opetteli sen käyttöä ahkerasti. Mutta siinä missä hänen vanhempansa hyödynsivät magiaa lähinnä helpottamassa arkipäivän askareita, näki Tháron enemmän. Magiaa saattoi käyttää niin voimakeinona kuin juonittelussakin. Missä tahansa, jos taitojaan vain osasi hyödyntää.

Kylmyydestä tuli pian ase. Tháronin harjoitti voimaansa lähes aggressiivisesti, ja kerran onnistui lähes palelluttamaan molemmat kätensä toimintakyvyttömiksi. Tällöin kahdenkymmenen ikäinen nuori mies ymmärsi rauhoittua ja keskittyä muuhunkin, kuin brutaaliin voimaan.
Sekasorron aikana syntyneelle haltialle ihmisviha oli luonnollista, asia, johon hän oli kasvanut. Omakohtaista kokemusta asiasta nuorukainen sai ollessaan 31. Naapurinsa ja paras ystävänsä, Frëjevin, sai surmansa ihmisen hyökkäyksissä. Haltia oli tytön vierellä tämän vetäessä viimeisen henkäyksensä kykenemättä tekemään asialle mitään. Tapahtuneesta järkyttynyt ja katkeroitunut Tháron löysi tiensä Wariandiin, tavoitteenaan pyrkiä sotilaskoulutukseen voidakseen itse vaikuttaa asioihin. Kostonhimo oli läsnä, mutta haltiasta se ei ollut väärin: ihminen oli teoillaan aiheuttanut sen kaiken itselleen, ja heitä oli täysi oikeus vihata.

Jo ennen sotilaaksi päätymistään, Wariandin muurien ulkopuolella aukealla harjoitellessaan törmäsi mies sattumalta Osjafianiin. Kohtaaminen ei ollut lainkaan niin imarteleva, kuin joku valtiaan tapaamisesta saattoi kuvitella, etenkään, kun nuorella Tháronilla ei ollut aavistustakaan, kuka mies oli. Kaksikko päätyi pitkän keskustelun päätteeksi lähes leikkimieliseen kaksintaisteluun, jossa kumpainenkin esitteli voimiaan varsin liioitellusti.

Tháron tapasi Osjafianin useita kertoja, ennen kuin tämän henkilöllisyys selvisi. Valtias piti nuoresta Tháronista ja näki hänessä potentiaalia, ja hänen avullaan haltia päätyi sotilaskoulutuksen riveihin. Kaksikko piti yhteyttä ja tapasi usein, ja ajallaan Tháron tutustui myös Valtiatar Josianethiin ja pääsi sisään hovin elämään. Haltiasta oli tullut hallitsijaparin hyvä ystävä.

Aikojen vaikeutuessa ja ihmisen yhä hyökkäillessä sattumanvaraisesti mutta usein, nimitti hän 58 vuotiaan Tháronin sotakomentajaksi. Nimitys ei ollut vain ystävälle annettu ylennys, vaan haltia oli todistanut kyvykkyytensä ja taitonsa. Vuonna 2125 ihmisen yrittäessä vallankaappausta seisoi Tháron Osjafianin rinnalla hänen apunaan.
Vallankaappauksen yritys oli Tháronille viimeinen pisara. Vaikka valtias sotikin ihmistä vastaan, ei hän Tháronista tehnyt tarpeeksi. Haltia kertoi ajatuksiaan Osjafianille, hienovaraisesti, eikä valtiaalla ollut mitään syytä olla luottamatta ystäväänsä. Lopulta Tháron turvautui jopa elementtiinsä ja manipuloi valtiaan näkemistä, eikä Osjafian, joka oli täysin vastaanottavainen sotakomentajalle, huomannut mitään. Näin jo ennen valtaan astumistaan sai Tháron Osjafianin käynnistämään ihmisvainot.

Vuonna 2141 sotakomentaja löysi tiensä Ûmoniin. Kylän katuja kävellessään kuuli Tháron äkkiä tutun äänen. Kääntyessään katsomaan puhujaa, petti haltian elementti hänet ensimmäisen kerran. Alaniksen sijaan hän näki edessään Frëjevenin, hiilenmustat kiharansa kehystäen aiempaa kapeampia kasvojaan, kuin tyttö olisi varttunut. Häkellyksestä toivuttuaan sai mies vedettyä itsensä harhasta. Sydän yhä hakaten hän seurasi naisen kanssakäymistä kyläläisten kanssa. Haltia muistutti häntä Frëjevenistä paljon muutenkin, kuin vain äänensä perusteella, joka oli kuin ilmetty Frëjevenin ääni. Tämä vaaleahiuksinen nainen oli hyvin saman luontoinen, yhtä hyväsydäminen ja lempeä. Ei siis ollut lainkaan odottamatonta, että Tháron tuntui menettäneen sydämensä tälle naiselle. Hänen pahaksi onnekseen Alanis sen sijaan ei lämmennyt hänen yrityksilleen tutustua lähemmin.
Tháron ei tästä lannistunut, vaan vieraili Ûmonissa usein. Jokin Alaniksessa sai hänet unohtamaan, kuin hän saisi takaisin jotain, jonka oli menettänyt katkeroittaessa mielensä menettäessään ystävänsä.

Valtiatar Josianethin menettäessä henkensä ihmisen toimesta, oli Osjafian surun murtama ja sotien uuvuttama, ja luovutti valtaistuimen Tháronin haltuun. Jopa Tháron oli hetken ymmällään, kuinka paljon valtaa hänen käsiinsä luovutettiin, mutta hän vannoi ystävälleen tekevänsä parhaansa, ja otti paikan vastaan.
Haltia oli ollut Osjafianin rinnalla tämän hallitessa, mutta silti mies yllättyi velvollisuudentunteesta, jota koki kansaa, hänen kansaansa kohtaan. Alkuun huoli ja ahdistus kansan hyvinvoinnista sai valtiaan tekemään voitavansa saaren eteen. Vaikka Tháron kuinka vilpittömästi olisikin toivonut heidän parastaan, jakoi hänen keinonsa kansaa: Valtias näki ihmisen olevan perimmäinen ongelma saaren huonoon tilanteeseen, ja ainoa tapa parantaa Gwannatharin oloja, oli saada ihminen lopullisesti kuriin.

Ihminen kuitenkin tarjosi Tháronille itsensä hopeatarjottimella. Suurlohikäärmeiden alueen tuhoaminen sai monen kärsivällisyyden loppumaan, ja valtiaan päätös lähettää kaikki kynnelle kykenevät tuhoamaan ihminen katsottiin hyväksyttävämmäksi.

Kaikki ei kuitenkaan kääntynyt hyväksi, vaan saari kärsi ja valta alkoi lipsua haltian käsistä. Hän ymmärsi, ettei hän saisi surullista ja katkeraa kansaa jaloilleen omin avuin, ja kukapa olisikaan tehtävään parempi, kuin Ûmonissa valtavan pidetty ja kaunis Alanis. Vaikka Tháron oli luopunut yrityksestä saada naisesta lemmittyään, ei hän nähnyt sitä esteenä tehdä haltianaisesta valtiatartaan: Kansa rakastuisi Alanikseen, mikä olisi tärkeintä.
Alaniksen läsnäolo paransi tilannetta saarella huomattavasti, ja Toivon ajasta tuli Loiston aika. Tháron, joka yhä oli välittänyt naisesta, sai huomata tämän välinpitämättömyyden ja täydellisen vastakaiun puutteen suljettujen ovien takana. Tämä kylmetti valtiaan mieltä entisestään. Myös se, ettei Alanis alkuun tuntunut lainkaan haluavan sisällään kantamaansa lasta, katkeroitti haltiaa.

Vihan ja katkeruuden myrkyttämä Tháron sai pian huomata Alaniksesta muodostuneen ratkaisun sijaan ongelman. Vaikka tarkoituksenmukaista olikin, että kansa piti naisesta, sai valtias karvaasti huomata Alaniksen suosion yhä vain kasvavan. Valtiattaren ihailusta tuli hänelle niin pelon kuin kateudenkin aihe. Valta, jonka hän oli naisen avulla saanut takaisin, näytti nyt uhkaavasti kansan silmissä siirtyvän valtiattaren käsiin.
Lopulta vihan sokaisema Tháron ajautui radikaaliin päätökseen ja veritekoon, jossa Alanis sai surmansa hänen käskystään. Kaikki narut olivat jälleen miehen käsissä, vaikka se riistikin kansalta rakastetun valtiattaren.



Magia

Tháron on opetellut magian hallintaa pitkään. Hän on nähnyt magian valtakeinona jo pienestä pitäen, oli kyse sitten magiaa hyväksikäyttäen kyläläisiä kyykyttävistä sotilaista tai vihollisen lyömisestä elementtinsä avulla.
Alkuun Tháron harjoitti taitojaan omatoimisesti ja päättäväisesti. Heti, kun mahdollisuus hovin kirjastoon avautui Osjafianin kautta, käytti haltia sitä armotta hyväkseen.


Elementit

KYLMYYS
Tháron osaa vaikuttaa lämpötilaan sitä pudottamalla. Kylmyyttä hallitsemalla hän voi jäädyttää niin nesteitä kuin kylmettää ilmaa. Haltia tuntee olonsa kotoisammaksi viileämmässä, ja huomaamattaan on valtaistuinsalissa ja hänen omissa tiloissaan ilma usein jokseenkin kolea.
Pahimmillaan voi Tháron aiheuttaa paleltumia tai hypotermian.

Kylmyys on juurtanut itsensä syvälle haltiaan, ja on lähes refleksinomainen. Vaivihkaa saattaa lämpötila huoneessa pudota rajusti tai maa huurtua miehen jalkojen alla hänen ollessaan erimerkiksi vihainen, vaikka eivat kasvot päällepäin mitään paljastaisivatkaan.

NÄKÖ
Näkökykyä manipuloimalla voi Tháron luoda erilaisia harhoja. Harhat voivat olla hyvin yksinkertaisia, kuten saada joku näkemään jokin yksityiskohta todellisuudesta poikkeavana. Harhakuva voi käsittää myös kokonaisen illuusion ympäröivästä tilasta. Vastaavien harhojen luominen on kuitenkin harkittua, sillä Tháron ei kuitenkaan voi vaikuttaa muuhun, kun mitä saa kohteen näkemään: ympärille luotu illuusio esimerkiksi merenrannasta kärsii, kun siitä puuttuvat tuntu tuulen tuivertamisesta, meren pauhaava ääni ja suolainen tuoksu.
Säkkipimeä on harha, jonka Tháron on luonut lukemattomia kertoja. Jonkun näkökyvyn poissulkeminen ja pimeään jättäminen on osoittautunut hyödylliseksi useasti ja monessa asiassa.

Tháron osaa myös niin sanotusti jakaa näkökentän, ja tämä toimii molempiin suuntiin. Helpompaa on saada toinen näkemään, mitä itse näkee. Toisin silmin näkeminen vaatii tarkkuutta. Haltia saattaa voida nähdä vilauksia hetkestä, mutta kunnolla toimiakseen on toisen oltava joko suostuvainen, tai sellaisen paineen alla, ettei kykene vastustelemaan tekoa. Tietoisesti se voi olla hyvin hankalaa, mutta alitajunta suojaakin usein kohdetta hänen itsensä tilannetta tiedostamatta: Jos henkilö, jonka näköä Tháron yrittäisi hyödyntää, aggressiivisesti vihaisi häntä, ei asiasta tulisi oikein mitään.
Jaettu näkökenttä voi olla myös yhtäaikainen molemmilla osapuolilla, jolloin molemmat näkevät, mitä toinen näkee. Tháronin osaaminen sallii hänen nähdä vain nykyhetkessä. Hovin verimaagin yhteistyöllä voi hän kuitenkin nähdä asioita, joita joku on silmillään nähnyt menneessä.

Näön elementin käyttäminen näkyy Tháronissa päällepäin pupillien laajenemisena, jolloin jos tietää, mitä katsoa, voi tarkkasilmäinen huomata, milloin mies käyttää kykyään.


Vaikka tahtoessaan Tháron hallitseekin voimansa hyytävällä tarkkuudella, kääntyvät molemmat elementtinsä salakavalasti häntä vastaan. Joskus kylmyys tuntuu kalvavan valtiasta luita ja ytimiä myöten. Toisinaan haltia luo itselleen hallitsemattomia harhoja sitä itse edes tajuamatta. Usein mies on tällöin voimakkaan tunnekuohun vallassa. Joskus hän ymmärtää kyseen olevan illuusiosta, mutta aina tietokaan ei käännä tilannetta ympäri.



Muuta

- Tháron arvostaa taidetta. Taiteilijat eivät tyydy, vaan harjoittavat jatkuvasti taitojaan ja pyrkivät aika parempaan lopputulokseen. Hän pitää niin kirjoitetusta kuin kuvallisesta taiteesta aina musiikkiin ja kuvanveistoon. Hovissa työskentelee paljon taiteilijoita, joiden työn hedelmistä haltia nauttii mielellään.
Hovitaiteilijan ja ystävän Mest Soraniavonin päätyminen hoviin ei ollut pelkkää sattumaa. Tháron tunsi nuoruudessaan Soraniavonin nimeä kantavan fauninaisen, Mestin isotädin. Haltia ilahtui kovin kuullessaan, kun tauon jälkeen suvussa oli jälleen uusi taiteilija. Tämä oli yksi syistä, jotka saivat Tháronin lopulta uskoutumaan albiinofaunille.