Vinárishka Ikhan

[Ghaldun]

Nimi Vinárishka Ikhan
Kutsumanimet Ikhan

Laji Mirtauri
Sukupuoli Mies
Ikä 19

Asema/Ammatti
Pääasiassa vaeltaja, joka elättää itsensä milloin vaihtokaupalla, rehellisellä työllä kuin jonkun onnettoman taskut tyhjentämällä.
Ikhanista tuli on ollut aina kaunis ja kiehtova elementti, ja toisinaan nauttiikin hän tulitaiteilijana esiintymisestä.
Kun aikaa ja rahaa on, myös kirjonta luonnistuu käden käänteessä. Ikhan viettäisi mieluusti enemmänkin neulan ja langan parissa. Kirjomaansa kangasta hän myy tilaisuuden tullessa eteenpäin.

Mikäli mirtauri itse saa päättää, kutsuu hän itseään aarteenmetsästäjäksi.


Kapinallinen


Ulkonäkö

Ikhanin yläruumis on kentaurien lailla ihmisen, mutta hevosen sijaan alaruumis on peuran. Kovin kookas hän ei ole; säkää peuranruumiilla on hieman alle metrin, ja päälaelta sorkkiin pituutta on vähän reilut 160cm.
Nuorukaisen iho on päivettyneen ruskea. Paksu, hiukan kihartuva hiuspehko on vaalea, eikä pysy lainkaan kurissa, vaikka lyhyt onkin.
Mirtaurin kasvot ovat kulmikkaanoloiset korkeine poskipäineen ja kapeine nenineen. Huulet ovat ohuet ja leuka hiukan terävä. Etuhampaiden välissä komeileva rako antaa mirtaurin hymylle oman lisämausteensa. Lämpimät, syvänruskeat silmät pehmentävät vaikutelmaa, samoin kuin ystävälliset, tuuheat kulmakarvat. Hieman vinoista silmistä vasen otti osumaa lapsuudessa, jättäen sen näön heikoksi ja osan valkuaisesta pysyvästi punaiseksi. Näky on hänen omasta mielestään irvokas, mistä syystä nuorukainen pitääkin kyseisen silmän useimmiten peitettynä.

Vasemman silmän yli ja kasvojen läpi kulkee ohut arpi, joka jatkaa matkaansa kaulalle ja solisluun yli. Lukuisista arvista huomattavin on Ikhanin oikea käsivarsi, joka on kyynärpäästä alaspäin kauttaaltaan paloarpien peitossa. Sormet ovat onneksi tuholta lähes säästyneet. Rumat paloarvet ovat tavallisesti käteen kiedotun vaaleakankaisen kääreen peitossa.
Vasemman käden etu- ja keskisormi ovat tatuoidut pienin mustin koukeroin. Kuvio yltää tällä hetkellä rystysiin saakka.

Mirtaurin peuranruumis on pääväritykseltään vaaleanruskea. Jalat ja mahanalunen ovat tummanruskeat, kuin myös hännänpää ja peurankorvien kärjet.Selkää ja takamusta värittävät vaaleat raidat ja pilkut. Muutamia pilkkuja on myös lavoissa ja alaruumiin rintakehässä. Sorkat ovat hyvin tummat, lähes mustat. Turkki on pehmeä ja pörröinen.
Päätä koristavat vielä toistaiseksi pienehköt, kaksihaaraiset sarvet.

Vaatetus

Kirjaillun takin alla on yksinkertainen, tummanharma, pitkähihainen tunika. Tumma, turkoosin takki on Ikhanin äidin käsialaa ja kuului nuorukaisen isälle. Takin helmoihin ja hihoihin on kirjailtu mustia kaaria. Vasempaan käsivarteen on sidottu pieni, oranssi huivi.
Vyötäisille on solmittu ruskean ja vihreän värinen, raidallinen huivi, jonka päissä roikkuu hapsuja.
Kaulaansa mirtauri kietoo ruskeankirjavan huivinsa, jonka toinen pää roikkuu usein pitkällä takana. Runsaan huivin voi myös vetää kätevästi pään yli hupun virkaa toimittamaan. Nuorukaisen harteilla on myös tuuhea, sulista ja höyhenistä tehty puuhka. Se on sidottu kiinni edestä usealla, helmin korsitellulla nyörillä.

Kolmen alaraajansa ympärille on kideottu vihreää kangasta. Vasemmassa takajalassa on useita koruja, joissa osassa on sulkia. Sulkia on myös eturaajoissa, kuten myös värikkäitä helmiä ja muutama kulkunen, joiden johdosta mirtaurin askelluksessa on hiljainen, helisevä ääni.
Silmän peittona toimii oranssi, kauniisti kirjailtu kolmionmallinen kangas, jossa on siinäkin pieniä hapsuja.


Luonne

Mirtauri on spontaani nuorukainen, jolla on hymy herkässä. Hän on sosiaalinen ja puhelias. Äänihän on tarkoitettu käytettäväksi, oli se sitten leppoisaa jutustelua, itsekseen puhumista, hyräilyä taikka ihan vain äänen päästämistä puhtaasta äänenkäytön ilosta. Puhuminen on kuitenkin näistä tehokkain, ja Ikhan mielellään juttelee lähes mistä tahansa kenen tahansa kanssa. Ainainen uteliaisuus ja kiinnostus kaikkea sellaista, mikä ei ole itselle tuttua, edesauttaa tilanteita, joissanuorukainen kyselee huomaamattaan kysymyksiä aina kyllästymiseen asti. Toisinaan Ikhanin kieli liikkuu sukkelammin kuin ajatus, ja aivan vahingossa hän saattaa loukata tai ärsyttää muita sanoillaan. Lisäksi sarkasmi tuntuu syöpyneen tiukkaan hänen hyväntuuliseen puhetapaansa.

Kielen lisäksi myös teot käyvät turhan usein järjen edellä. Tyhmänrohkeankin vikaa Ikhanissa tempauksineen on. Jokainen idea tuntuu olevan hyvä idea, ennen kuin toisin todistetaan. Tämä todistaminen sitten johtaakin usein naarmujen ja mustelmien lisäksi muihin ongelmiin, joihin liian usein kuuluu juoksujalkaa paikanpäältä liukeneminen. Vaikka hän saisi Sahilta etukäteen kuinka monta varoitusta tahansa, on Ikhan itsepäinen (eli jääräpäinen, kuten näätä mielellään muistuttaa) tekemään oman mielensä mukaan.

Käskyjen vastaanottaminen ei luonnistu Ikhanilta kovinkaan hyvin, eikä hän muutenkaan ole parasta seuraajatyyppiä. Vielä vähemmän hän kuitenkaan olisi itse antamassa käskyjä. Mirtauri ei halua pahemmin yhtään ylimääräistä vastuuta kestään tai mistään. Ei hän vastuuta suoranaisesti pakene, mutta se ei pue häntä sitten ollenkaan. Sitäpaitsi, liika asioista huolehtiminen on rajoittavaa. Paljon paremmin pojalle sopii elämän rennosti ottaminen ja siitä täysin sieluin vapaati nauttiminen.

Mirtaurille ei ole ongelma eikä mikään pihistää sitä sun tätä kaupungin vilinässä, lähes puhtaalla omatunnolla. Nuorukainen ei koskaan vie enempää kuin tarvitsee, ja vaatimaton persoona kun on, ei tarvitsemisen määrä ole kovin suuri. Ollakseen tyytyväinen ei tarvita muuta kuin kuiva yösija, tarpeeksi ruokaa pitämään pahin nälkä loitolla ja mieluusti hyvää seuraa.

Ikhan on päättäväinen, ja pyrkii saattamaan loppuun aloittamansa asiat. Nuorukaisen keskittymiskyky tuntuu toisinaan olevan armottoman lyhyt ja mirtaurille onkin tyypillistä vaihtaa tekemisensä kohdetta lennosta. Asioiden pariin palaaminen on kuitenkin mukavaa, ja Ikhanille kertyykin usein useita projekteja samanaikaisesti.


Menneisyys

Ikhan ei koko pienen elämänsä aikana ole viettänyt hetkeäkään aloillaan. Hänen vanhempansa olivat osa karavaaniyhteisöä, joka suurimmaksi osaksi käsitti ihmisiä. Liikkuva elämäntapa kasvatti pienestä mirtaurista uteliaan, maisemien ja ympärillä olevien kasvojen vaihtuessa tämän tästä uusiin. Ikhan oli vilkas lapsi ja osasi hankkiutua vaikeuksiin jo pienestä pitäen, eikä säästellyt äitiparkansa hermoja kadotessaan milloin minnekin. Kotona leirissä Ikhania oli toisinaan vaikea saada istumaan paikoillaan, mutta sopivalla motivoimisella kiinnostuksen sai pysymään aiheessa, oli se sitten lukemaan tai laskemaan opettelemista. Poika osoitti myös suurta ihailua äitinsä kädentaitoja kohtaan, ja neula löysikin tiensä Ikhanin hyppysiin kirjoja useammin. Vaeltaminen ei koskaan haitannut mirtauria, eikä hän tuntunut kaipaavan mitään sen pysyvämpää: niin kauan kuin perhe ja ystävät olivat lähellä, ei paikalla ollut väliä.

Äidilleen ei ollut suurta riemunaikaa, kun Ikhan noin kymmenen ollessaan jälleen kerran nuotiota lumoutuneena tuijotellessaan huomasikin kykenevänsä manipuloimaan liekkejä. Tapahtumaa seurasi armoton naurun ja itkun kausi, kun vaaleatukkainen kirjaimellisesti leikki tulella. Kun itsepintaisen harjoittelun tuloksena Ikhan oppi taivuttamaan tulta tahtoonsa paremmin, tuntui tulen hallitseminen antavan mirtaurille tietynlaista hallinnantunnetta ja otetta myös muihin asiaoihin.

Mitään mullistavaa pojan elämässä ei tapahtunut, kunnes kahdennentoista ikävuotensa hän laskee tapahtumien aloitusajankohdaksi. Valetajien leireissä viipyi usein monenlaista kulkijaa: osa tarvitsi yösijaa, moni kävi kauppaa tai liittyi seuraan hetkeksi, jos kulun suunta oli sama. Erään kerran leiriin löysi tiensä haavoittunut haltia. Tarkemmin ottaen nuori mies sai otettua kaksi askelta leirin reunimmaisten telttojen ohi, ennen kuin tuupertui hankeen. Muutama päivä kuumeisena ja tajunnan rajamailla häilyen, kolmantena juuri ja juuri puhekunnossa. Haltia, Croanat, käheällä äänellä kiitti vuolaasti vieraanvaraisuudesta ja lupasi korvata huolenpitonsa. Parempaan kuntoon tultuaan mies auttoi leirissä kuten lupasikin, mutta hänellä ei näyttänyt olevan mikään kiire pois. Kertomansa mukaan hän oli ikäänkuin pakosalla, eikä pistäisi pahakseen säännöllistä ateriointia ja yösijaa. Ja mitäpä kellään olisi ollut hänen jäämistään vastaan.

Kun Ikhan sitten näki Croanatin sytyttävän nuotion kipinästä vain yhdellä käden liikkeellä, oli poika haljeta innostuksesta. Croanat ei näyttänyt harmitusvan kysymystulvasta, ja lupautui jopa opastamaan mirtauria yhteisen elementin kanssa. Croanatista -jota Ikhan haltian vietettyä enemmän aikaansa näätänä alkoi kutsua Sahiksi-, muotoutui nopeasti pojalle isoveli, jota hänellä ei koskaan ollut.

Kolmen vuoden kuluttua kohtasi yheisöä epäonninen yö, kun leiri pystytettiin väärään paikkaan väärään aikaan. Tämä paikka oli Lounaistuulten metsä reunamilla, kivenheiton päässä Guinahiristä. Vaeltajat olivat säästyneet pahimmalta ihmisvihalta pitkään, mutta Guinahirissä valtiasta kannattava joukkio koki velvollisuudekseen puuttua asiaan. Yön tullen jokko hyökkäsi ja hävitti ja poltti kaiken tieltään, surmaten säälimättä jokaisen eteensä tulevan. Ikhan oli vähällä päästä hengestään, mutta Sahin väliintulo pelasti hänet. Mies raahasi rimpuilevan nuoren pois tuhon keskeltä pojan yrittäessä epätoivoisesti erottaa äitiään kaaoksesta.
Muistona yöstä sai mirtauri vammautuneen silmät ja palovammat käteensä. Sahi ei sallinut heidän palaavan leirin jäänteille kuin myöhään seuraavana iltana. Osa ruumiista oli jo siirretty, eikä Ikhan löytänyt äitiään jäljelle jääneiden joukosta. Selviytyneet olivat eittämättä hakeutuneet suojaan kuka minnekkin, eikä nuori mirtauri suostunut luopumaan toivosta. Seuraavat päivät olivat raastavimmat ja raskaimmat Ikhanin elämässä. Viimeinen neljäntenä päivänä nuorukainen löysi myös häntä kuumeisesti etineen äitinsä läheisestä kylästä. Nainen kertoi olevansa ikuisessa kiitollisuudenvelassa Sahille poikansa hengen pelastamisesta, johon haltia vain totesi heidän olevan nyt sujut.

Tapahtuma jätti pojan kuitenkin hiljaiseksi ja sisäänpäinvetäytyneeksi pitkäksi aikaa. Hän halusi jonkun syntipukiksi, tilille teoistaan. Valtias ja heitä kannattavat haltiat saivat hänen vihat niskaansa pojan mielessä, mutta samalla silmitön inho nostatti mirtaurissa ristiriitaisia tunteita. Tuli, joka ennen oli ollut hänelle vain kaunista, oli nyt leirin polttanutta, rumaa ja vastenmielistä. Lähes vuodenpäivät Ikhan antoi katkeruuden myrkyttää mieltään, antoi itsensä kärsiä vihastaan ja alakulostaan.
Kun Ikhan viimein päästi irti kitkerästä surustaan, tuntui kuin hän voisi jälleen hengittää. Hymy palasi pikkuhiljaa mirtaurin kasvoille, pikkuhiljaa alkoi tuli jälleen tanssia hänen kättensä tahtiin.


Nykyisin Ikhan elää elämää, johon hän on tottunut: vaeltaa ympäri saarta, harjoittaa kauppaa kädentaidoillaan ja hankkiutuu vaikeuksiin.


Taidot ja magia

Tuli on aina ollut Ikhanista kiehtovaa ja kaunista. Nuorukainen saattaa jäädä tuijottamaan pientäkin kynttilän liekkiä pitkiksikin ajoiksi. Elementti heräsi mirtaurissa luonnostaan, ja elementtimagia on kuin pieni liekki hänen sisällään -elämänhalu, jokalämmittää hänen sieluaan ja kipunoi energiaa. Ikhan voi käskyttää lieskoja mielensä mukaan ja tansittaa sitä ihollaan palamatta. Kipinä syttyy kämmenessä kuin itsestään ja liekin saa tukahdutettua siihen keskittymällä. Varsinaisen tulen ohella Ikhan hallitsee lämpöä. Ruumiinsa hän saa pidettyä lämpimänä, eikäpienellä kylmällä ole nuorukaiseen vaikutusta. Mirtauri osaa myös hengittää suustaan savua kuin lohikäärme konsanaan, ja viihdyttääkin usein itseään pöhisemällä savupilviä hampaidensa välistä.

Fyysisesti Ikhan on varsin ketterä tapaus. Kiipeily on aina ollut hänelle mieluinen haaste, ja pienestä pitäen mirtauri on aina tilaisuuden tullen kavunnut milloin minnekin. Hänestä on harjaantunut yllättävän taitava kiipeilijä, vaikka joskus joku onneton onkin saanut olla auttamassa häntä alas, kun kalluin rinne onkin ollut arvioitua jyrkempi. Ikhanin jalkatyö on kevyttä, ja nuorukainen osaa puikkelehtia väkijoukossa ongelmitta tai kadota kujalle vähin äänin käden käänteessä. Hiiviskelytaidot jäävät kuitenkin harmillisen usein päättömän säntäilyn varjoon, eikä hiljaa hiiviskelystä nyt muutenkaan tule mitään kulkusten kilistessä hänen sorkissaan. Neljällä raajalla ravaava mirtauri on kuitenkin hyvin nopea,joten karkuun pinkominen ei osoittaudu esteeksi.

Aisteista mirtaurin haju- ja kuuloaisti ovat haltiaa reilusti herkemmät.

Asetta nuorukainen opetteli käyttämään vasta viime vuosina. Käyrä, pientä sirppiä muistuttava kulkee kätevästi vyössä tai laukussa, mutta halukas hän ei ole sitä käyttämään. Ikhanin taistelutaidot ovat melko olemattomat, vain tarpeellinen osaaminen puolustautumista varten on hallinnassa. Tulta mirtauri ei mielellään käytä aseenaan, ei sen jälkeen, mitä tuhoa on nähnyr sillä aiheutettavan, mutta tehokas keino pelotteluun tai puolustautumiseen se silti on.


Aarteenmetsästys

Kysyttäessä -tai kysymättäkin- mirtauri julistaa mielellään olevansa aarteenmetsästäjä. Mielikuvissaan tämä tarkoittaa vanhoja karttoja, mysteerisen esineen etsimistä läpi vaarojen ja esteiden, lopussa odottavaa arvokasta esinettä tai asiaa. Todellisuudessa se kutienkin useimmiten tarkoittaa sitä, kun Ikhan juoksee muiden asioilla. Mutta sehän ei nuorukaista lannista! Ikhan nauttii suuresti auttamisesta, ja tarjoutuukin ensimmäisenä vapaaehtoiseksi, jos joku on vailla jotakin vaikka lähimmästä kaupungista. Mirtauri on luonut itselleen kuin eräänlaisen valtavan, alati jatkuvan pelin, jossa koko saari on yhtä aarrekarttaa.
Toki jos Ikhanin korvaan tarttuu huhuja oikeista arvoituksista, voi olla varma, että mirtauri on juoksujalkaa tutkimassa asiaa.


Muuta

- Tarut, myytit ja sadut ovat aina olleet yksi mirtaurin suurimmista intohimon kohteista. Vaeltajana Ikhan on kuullut toinen toistaan kiinnostavampia tarinoita ympäri Gwannatharia. Sadut ja tarinat ovat aina olleet parhaita jonkun kertomana, ja nykyäänkin nuorukainen mieluusti kuuntelee, mitä toisilla on kerrottavanaan, ennemmin kuin lukee saman kirjasta. Suullisessa muodossa kertomukset ovat aina henkilökohtaisempia ja elävämpiä.
- Pieni ollessan Ikhania puri koira, eikä mirtauri tähän päiväänkään mennessä pahemmin välitä tehdä tuttavuutta kyseisen eläimen kanssa.
- Ikhan on katkera kaksijalkaisten tansseista. Hän pitää tanssin katselemisesta, ja haaveilee itsekin jonakin päivänä liikkuvansa yhtä taidokkaasti ja sulavasti.
- Käsityöt, ja etenkin kirjominen, ovat kenties ainoita hetkiä, kun mirtaurin saa istumaan hievahtamatta paikoillaan pitkiäkin aikoja.
- Mirtauri täyttää usein hiljasuutta lauleskelemalla itsekseen, niin tunnettuja melodioita kuin omia, improvisoituja räpellyksiään, joista jälkimmäinen on usein tarkoitettu Sahin ärsyttämiseksi.