|
Post by RavenGuardian on Aug 5, 2014 0:29:47 GMT 3
Sentään tämä lohikäärme suostui korpin pyyntöön kerätä tietoa suurlohikäärmeistä hänelle, mutta hän ei ehtinyt kommentoimaan takaisin tälle kun tuo ihmisjoukko ilmestyi. Mori tarkkaili heitä varuillaan ja tuli näiden vaatteiden perusteella siihen tulokseen, että tämä olivat sekopäisiä metsästäjiä tai jotain sinne päin. Mitähän ne mahtoivat jahdata näin myöhään ja noin suurella joukolla? Heidän täytyi olla palaamassa retkeltään. Muuta mitä Mori arveli oli, että he saattoivat kuulua jollekin rikkaalle lordille. Näillä oli yleensä melko suurijoukko mukanaan metsästysretkillään. Vain viidellä oli hevoset mukanaan. Ilmeisesti kävelijät olivat palvelusväkeä. Niitä jotka huolehtivat metsästyksen sujumisesta ja kantoivat riistan. Tosin Mori ei huomannut, että yksikään olisi tällä hetkellä kantanut mitään. Huonoa tuuria metsästyksessä. Eikä ihme jos ne tuollaista meteliä pitivät.
Korppi vilkaisi Drejaan silmäkulmastaan ja huomasi tämän reahoivat niin kuin nergomaagikko oli odottanutkin. Naaras lohikäärme näytti suorastaan hurjalta kun tämän harjas oli pystyssä ja hampaat paljastettuina. Mori erotti tämän myös murisevan. Mori itse pysyi rauhallisena. Hän kyllä inhosi ihmisiä, mutta ei nähnyt että tästä joukosta olisi mitään suurempaa uhkaa. Hän oli lähinnä kiinnostunut näkemään mitä Dreja tekisi. Ihmiset olivat huomanneet suuren sinertävän lohikäärmeen ja osoittelivat tätä. Musta lintu pysyi suhteellisen hyvin piilossa oksallaan vaikka hänen otsansa kuvio heikosti hehkuikin, mutta kyllä ne vielä hänetkin huomaisivat sillä ne eivät näyttäneet aikovan muuttaa reittiään.
Mori mietti voisikohan hän pitää hieman hauskaa. Dreja vihasi jo valmiiksi ihmisiä joten tämän saisi varmaan houkuteltua mukaan. "Siinä paha missä mainitaan." Mori totesi lohikäärmeelle. "Mitäköhän lie metsästämässä. Vaikuttavat varsin kiinnostuneilta meistä." Nyt yksi ratsastava koristeellisemmin pukeutunut mies huomasi hänetkin ja osoitti häntä tovereilleen eikä Mori yhtään yllättynyt, että toinen jouse kanssa liikkuva nopeasti viritti nuolen jouseensa ja ampui. Mori lehahti nopeasti lentoon ja sulkesin piiloon lehtien sekaan tuntien ilmavirran kulkevan läheltä hänen ohitseen. Niinpä niin nämä ihmiset taisin tietää ne huhut korpista jolla oli verenvärinen kuvio otsallaan. Nämä ihmiset luultavasti halusivat eroon vain hänestä, eivät Drejasta, mutta kuinkahan lohikäärme mahtoi tämän nähdä? Äkkipikaiset ihmiset olivat jälleen toimineet niin kuin olettaa saattoi. Hyökkäsivät ensin ja ajattelivat vasta sitten.
|
|
|
Post by Deleted on Aug 10, 2014 0:51:21 GMT 3
Ihmiset lähestyivät aina vain, olivat jo sillä etäisyydellä että lohikäärme noiden olisi ainakin pitänyt huomata. Ja eleistä ja äänistä päätellen näin todella oli. Naaraan olo alkoi olla yhä rauhattomampi, vaikkakin Mori oli kertonut ihmisten jopa kunnioittavan lohikäärmeitä, niin noista petollisista otuksista ei koskaan tiennyt. Lohikäärme olisi mielellään pitänyt etäisyyttä noihin, mutta jos ne eivät muuttaisi suuntaansa, ei hän pakenisikaan, siihen hän ei kyllä suostunut, vaikka mikä tulisi.
Drejan hämäränäkö ei ollut aivan parhaasta päästä, mutta onneksi yökään ei ollut sysipimeä, ja joukkio kantoi erilaisia valonlähteitä mukanaan. Mori saattoi tietää näistä ihmisten tavoista enemmänkin, mutta Drejalle nämä olivat ensimmäiset ihmiset jotka hän saarella näki, eikä hän saanut kömpelöstä seurueesta kovin hyvää kuvaa. Morin toteamukseen Dreja vilkaisi korppia syrjäsilmällä, nyökäten tuolle vastaukseksi hivenen. Ihmiset vaikuttivat tosiaan turhan kiinnostuneilta heistä. Naaraslohikäärme ehti juuri kääntämään katseensa takaisin ihmisiin, nähdäkseen kuinka yksi noista jännitti jousensa, ja ampui nuolen kohti korppia, joka väisti kyllä ketterästi. Dreja vilkaisi ensin korppia, ja sitten siirsi katseensa ihmisiin. Todellakin, samanlaisiahan ne taisivat olla täälläkin. Dreja ei edes ajatellut mahdollisuutta että noilla saattaisi olla tähtäimessään vain korpin henki. Dreja näki asian juuri kuten korppi ajattelikin, ihmiset hyökkäsivät taas ennen kuin ajattelivat.
Naaraalle poikkeuksellisen suuri ruho kohottautui maasta, aiheuttaen jokseenkin kuohuntaa ihmisten riveissä. Sarvien ja piikkien peittämä keho näytti heikossa valaistuksessa varmasti vielä julmemmalta kuin varsinaisella päivännäöllä. Pari joukkiota kohden ottaen, hivenen viistottain askeltaen, Dreja asettui osittain ihmisten ja Morin väliin, kuitenkin niin että katsekohtakti säilyi. Ihmiset eivät selvästikkään olleet aivan varmoja mitä tehdä tässä tilanteessa, mutta joku, ilmeisesti hivenen nuorempi ja kokemattomampi, oli jo aiemmin jännittänyt jousensa, ja nyt kun ei sitä jaksanut enää pitää, vapautti nuolen. Osuma oli huono, tai ennemminkin se vain hipaisi naaraan eturaajaa, viiltäen suomujen pinnan auki, saaden veren valumaan sinisiä suomuja pitkin. Dreja vilkaisi haavaa laiskasti, kuin ei edes tuntisi mokomaa, eikä siinä mennyt kuin hetki, kun veri haavassa alkoi sihistä, ja verenvuoto tyrehtyi pintahaavasta miltei hetkessä.
Lohikäärme käänsi päänsä jälleen ihmisiä kohti, jotka nyt vain selvästi odottelivat mitä tuleman piti. Hetken aikaa oli aivan hiljaista, ennen kuin naaras kallisti hivenen päätään ja veti syvään henkeä. Kun Drejan leuat erkanivat toisistaan, vertahyytävä, voimakas karjaisu halkoi ilmaa, kuurouttaen selvästi osan ihmisistä hetkeksi, ja säikyttäen hevoset, jotka kavahtivat takajaloilleen, onnistuen pudottamaan ratsastajansa selästään, yhtä lukuunottamatta. Yhtä lailla hevoset vauhkoontuivat, paeten paikalta niin nopeasti kuin kykenivät. Ei sitä kestänyt kuin hetken, mutta ihmisistä se tuntui varmasti ikuisuudelta. Liekkejä ei kuitenkaan tullut, ihmiset olivat liian alhaisia ansaitakseen kuolla lohikäärmeen arvokkaiden liekkien toimesta. Jälleen leukansa sulkiessa, Dreja lähti askeltamaan rauhallisesti, mutta yhtä lailla uhkaavana kohti ihmisten joukkiota, jotka nyt tekivät parhaansa selvitäkseen paniikissa jaloilleen huumaavasta karjahduksesta, tajuten hyvin selvästi mitä suurella lohikäärmeellä oli mielessään.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Aug 11, 2014 4:12:30 GMT 3
Kun mellakka alkoi, Mori siirtyi takaisin alemmalle oksalle nähdäkseen sen. Hänen oli pakko myöntää, että Dreja oli varsin vaikuttava näky puolustautuessaan tuota säälittävien ihmisten joukkoa vastaan. Mori olisi voinut nauraa, mutta piti sen vain oman päänsä sisällä. Jos hän olisi vielä ollut haltia hän olisi kuitenkin virnistänyt. Eikö vain ollut turhan helppoa? Korppi oli hoitanut kaksi asiaa yhdellä iskulla: hankkiutunut eroon muutamasta vihollisestaan ja sai seurata viihdykkeekseen seurata tätä varsin viihdyttävää näytelmää. Ihmiset huusivat, joku anoi armoa ja osa pakeni hevostensa perässä. Kaiken lisäksi Morin ei tarvinnut pistää tikkuakaan ristiin tämän suhteen. Saati maksaa siitä mitään. Drejahan toimi puolustaakseen itseään kuvitellen, että ihmiset olivat tosiaan tahtoneet vahingoittaa häntäkin. Mori aikoi katsella miten tämä päättyisi.
Ihmisillä oli totaalisesti nyt muuta tekemistä kuin koettaa ampua korppia. Ainoa harmi oli, että lohikäärme antoi niiden paeta elävänä. Mori olisi kaivannut muutamaa kuolemaa. Hetken hän jopa pohti että tuollaisen tuoreen ruumiin olisikin voinut ottaa haltuunsa, mutta sitten muistutti itseään, että nuo olivat saastaisia ihmisiä. Kuka sellaiseksi haluaisi tulla. Näytös ei kestänyt kovin kauaa ja katsellessaan pakenevia syöpäläisiä korppi pohti pitäisikö hänen itse listiä muutama nostattamalla pari mullan alla lepäävää vainajaa repimään noiden luut ja iho kappaleiksi. Hän ei kuitenkaan jaksanut vaivautua ja ihmiset olivat kuta kuinkin jo kadonneet pimeyteen. Muutama soihtu paloi yhä maassa siinä mihin ne oli pudotettu.
"Sehän oli varsin vaikuttavaa. Enpä itse ehtinyt silmiäkään räpäyttämään kun olit jo hoitanut homman." Korppi totesi sitten lohikäärmeelle. Olisihan hän voinut tehdä oman osuutensa, mutta oli kyllä totta että Dreja oli toiminut niin nopeasti, että tuskin mustan linnun kiroukset tai kuolleet olisivat yhtä nopeasti ehtineet saamaan tällaista jälkeä aikaan. Nuo ihmiset kyllä saattaisivat nyt alkaa kertoa suuresta sinisestä lohikäärmeestä joka hyökkäsi ihmisten kimppuun. Joku saattaisi jopa sanoa lohikäärmeen olleen Morin alainen. Jaa miksipäs ei. Suuri lohikäärme jolla näytti olevan voimien lisäksi kyky parantua haavoista nopeasti. Kannatti ainakin yrittää.
"Sanohan Dreja, miltä sinusta kuulostaisi liittyä minun joukkoihini? Sinä ja minä emme kumpikaan pidä ihmisistä. Sinä haluat itsellesi paikan elää rauhassa ilman että nuo ihmissyöpäläiset tuhoavat kaiken. Ja arvannettekin sinäkin arvostat luontoa. Voisit haluta myös tavata suurlohikäärmeet. "
((Sorry tottakai Morin täytyi kysyä sitä ID))
|
|
|
Post by Deleted on Aug 16, 2014 1:17:24 GMT 3
Ihmiset panikoivat oikein urakalla suuren lohikäärmeen lähestyessä. Arvokkuus ja urheus olivat kaukana sellaisesta ryntäilystä. Joku koetti vielä koota itseään ja jännittää joustaan, mutta jäänsinisten silmien mulkaisu aiheutti käsien hervottoman tärinän, estäen kaiken toimimisen. Ihminen teki viisaasti, heitti jousensa maahan ja lähti pakenemaan. Dreja olisi helposti voinut tappaa koko joukon, mutta ei sitä vielä tehnyt, niin kovasti kuin hänen mielensä tekikin, oppikoot pelkäämään häntä, vieköön tiedon saaren muillekkin ihmisille. Kertokoot tarinan kimppuunsa hyökänneestä lohikäärmeestä. Ihmisluoneella oli vielä tapana liioitella tapahtumia kiitettävästi, ja tarinat tapasivat muuttua matkan varrella, kylväen pelkoa niin monella tapaa. Pelko oli ystävä, jos sitä osasi käyttää oikealla tapaa, ja Dreja oli oppinut sen matkoillaan.
Naaraan katse seurasi ihmisiä, viimeistenkin kadotessa pimeyteen. Noiden pakokauhun äänet kuitenkin kuuluivat kauemmaksikin. Siitä miten kauas nuo juoksisivat, ei Dreja tiennyt, voisihan olla että kylä olisi lähelläkin, ja nuo palaisivat myöhemmin lisäjoukkojen turvin. Silloin saattaisi vain olla, että lohikäärme ei enää välttyisi tappamiseltakaan. Ei hän sen puoleen yrittäisi sitä enää estääkkään, ottakoot selviytyjät tarinoihinsa lisää pontta mahdollisesta surmatyöstä.
Lohikäärmeen huomion sai jälleen Mori, tuon kehuessa esitystä varsin vaikuttavaksi. Drejallahan ei ollut toisen kyvyistä mitään sen kummempaa tietoa, joten hän oli vain olettanut ihmisten tavoitelleen puhuvan linnun henkeä, trofeeksi kuten aina. Sellainen metsästys ei ollut todellista metsästystä lähelläkään, metsästys ruuan hankkimiseksi oli hyväksyttävää, mutta jos sitä harjoitti huvikseen... Dreja ei sitä katsonut lainkaan hyvällä, sillä hän oli mennyt ihmisten ja linnun väliin.
Morin ehdotuksen kuullessaan, Drejan oli pakko kääntyä jälleen kunnolla kasvotuksin linnun kanssa. Kuunneltuaan ehdotuksen kokonaisuudessaan, Drejan piti jäädä hetkeksi puntaroimaan asiaa, antaen katseensa vaeltaa hetken aikaa rantaviivaa pitkin, sinne minne ihmiset olivat kadonneet pimeyteen. Siinä olisi tietenkin ollut jopa järkeä. Tottahan se oli, hän ei pitänyt lainkaan ihmisistä, ja olisi vaikka saattanut jo asettua aloilleen, jollei ihmisrotu olisi levittäytynyt maailman joka kolkkaan. Jos ne puhdistaisi kokonaisuudessaan tältä saarelta, niin olisiko se sitten hänenkin paikkansa. Ja totta, luontoa Dreja arvosti miltei enemmän kuin elämää itseään. Ajatus suurlohikäärmeistä ei ollut niin tarkkaan hänen mieltään vaivannut, mutta mikäli kyseiset olennot todella olisivat olemassa, olisi sellaisen tapaaminen, tai edes näkeminen varmasti ainutlaatuinen kokemus. Niin paljon kuin kaikki olisikin järkeen käynyt, tiesi Dreja ettei hän voisi vain tuosta vain liittyä linnun joukkoihin. Hän ei ollut tähän mennessä liittoutunut kenenkään kanssa, kovin pitkäksi aikaa ainakaan, eikä hän osaisi sitä ethdä nytkään, näin vähäisen tutustumisen perusteella. Kaiken kukkuraksi, naaraan aisteja kutitti ilkeästi, käskien pysyttelemään hivenen etäämpänä linnusta.
"Kiitän tarjouksestasi. Kaikki sanomasi on kyllä totta, mutta en valitettavasti näin äkkiä voi antaa päätöstäni. Haluan kulkea saarella jonkin aikaa, nähdä asioita hivenen enemmän, ennen kuin teen lopullisen päätökseni." Dreja käänsi jälleen katseensa Morin puoleen. "Älä kuitenkaan käsitä väärin, en minä myöskään suoranaisesti kieltäydy, vielä." Naaras tarkensi hivenen kantaansa. Hän tiesi koko saaresta aivan liian vähän osatakseen antaa vastauksensa saman tien. Tosin, jos ihmiset vain täällä sattuivat olemaan yhtään samanlaisia kuin lohikäärmeen aiemmin kohtaamat, ei noiden tuhoaminen voisi ainakaan tilannetta kovin huonoon suuntaan viedä, ja jos Morilla olisikin pahat ajatukset mielessään, kyllä lohikäärme nyt yhdestä linnusta selviäisi, oli tuolla voimia tai ei. Näin Dreja vahvasti uskoi.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Aug 21, 2014 23:43:42 GMT 3
Mori antoi Drejan pohtia ehdotusta kaikessa rauhassa hoputtamatta tätä. Sitten suuri lohikäärme sai päätöksensä tehtyä. Se ei miellyttänyt korppia sillä hän saattaisi menettää hyödyllisen liittolaisen mikäli tämä saisi aikaa ajatella. Tosin vaikka Dreja olisikin suoraan sanonut liittyvänsä hänen puolelleen, tämä olisi myöhemmin saanut kuitenkin tietää asioita Morista ja mahdollisesti jättänyt hänet ellei jopa tappanut. Saattoihan Mori kuitenkin olla väärässäkin. Ehkä lohikäärme omaisikin aidosti saman ajatusmaailmaan kuin korppi ja palaisi vielä. Mitä vaan kunhan lohikäärme ei päättäisi liittyä valtias Tháronin puolelle.
Korppi ei antanut Drejan millään tavoin huomata harmistustaan. Hän ei lähettänyt sitä tunnetta lohikäärmeelle, ei äännähtänyt tai muutenkaan liikahtanut. Helppoahan se tässä korpin kehossa oli olla näyttämättä tunteitaan vaikka jos hän olisikin vielä ollut haltia, hän olisi pysynyt ilmeettömänä. Elämä näet oli opettanut hänelle kuinka olla paljastamatta oikeita tunteitaan sillä että monesti oli hyödyllistä kätkeä tunteet tai näytellä aivan päin vastaista tunnetta. Niinpä Mori nytkin päätti näytellä huvittunutta. "Ymmärrän kyllä. Kiertele maailmaa ja kun tapaamme jälleen ehkä osaat kertoa mitä mieltä olet sitten tarjouksestani... ja tokihan pidät oman osuutesi vaihtokaupasta."
Sitten nergomaagikko pysyi hiljaa jonkin aikaa katsellen ympärilleen nyt jo varsin pimeässä illassa. Hän kuunteli tuulta ja etäistä merenkohinaa. Muuten tuntui olevan aivan hiljaista. Ainakaan ihmisillä ei ollut mitään kiirettä palata heidän luokseen. Todennäköisesti niillä muutenkin kestäisi toipua järkytyksestä, kokoontua uudelleen ja hakea apua joukkoja. Mikäli ne nyt edes aikoivat ollenkaan palata. Osa varmaan antaisi ahneuden voittaa pelon.
"Olisipa mukavaa juoda kupillinen teetä." Mori totesi kohta ja huokaisi. "Joitakin asioita sitä vain kaipaa tässä nykyisessä muodossa. Niistä kun on tullut hieman harvinaisia kertoa."
|
|