Friäna Hefrüch

[Vampuuri]

Nimi: Friäna Hefrüch
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 16 vuotta, keijuna melkein täysi-ikäinen
Laji: Eyrawankeiju
Ammatti: Entinen keräilijä, nykyinen hovitaiteilija Mest Soraniavonin assistentti

Ulkonäkö:
   Friäna on arvattavasti keijuna hyvin pienikokoinen, pituutta hänellä on 14 cm. Ruumiinrakenteeltaan hän siro ja naisellinen. Keijun raajat ovat pitkät ja ohuet, mutta eivät kuitenkaan kömpelönnäköiset. Hän kävelee tavallisesti päkiöilleen kevyesti astuen.
   Friänan kasvot ovat pyöreähköt ja pää hieman isohko muuhun ruumiiseen verraten. Kasvoista on vaikea erottaa juurikaan yksityiskohtia pienen koon vuoksi, mutta suuret, tummat silmät erottuvat hyvin. Myös teräväkärkiset korvat ovat suurehkot.
   Friänalla on selässään kahdet siivet, pienemmät ja suuremmat. Ne muistuttavat jokseenkin sudenkorennon siipiä, ne ovat vain terävät kärjistään ja siipisuomujen reunat ovat tumman sijaan vaaleat.
   Friänan virheetön ja sileä iho hohtaa aina kellertävänvihreää valoa. Hän pystyy itse säätelemään kuinka paljon hohtaa, mutta hohtoaan hän ei ikinä saa kokonaan pois. Friäna hohtaa kirkkaimmin voimakkaiden tunteiden, ilon tai vihan vallitessa. Syvässä surussa sen sijaan hänen hohtonsa hiipuu.
   Keijun hiukset ovat lyhyet ja aina vedetty päätä pitkin taakse. Friäna ei pidä pitkistä hiuksista, koska ne menevät helposti sotkuun ja tarttuvat milloin minnekin - hän olisi myös liian laiska laittamaan pitkiä hiuksia kiinni. Hiukset muistuttavat väriltään kevätruohoa. Myös Friänan suuret silmät ovat kauttaaltaan vihreät, hieman tummemmat kuin hiukset. Silmissä ei ole ainakaan väriltään erottuvaa pupillia, joten on vaikea sanoa, minne hän katsoo. Myös hänen tunteidensa lukeminen silmistä on vaikeaa varsinkin muille olioille kuin keijuille.
   Friäna on monta vuotta pitänyt päällään samaa, hämähäkin seitistä kudottua, yksikolkaimista mekkoa. Kuitenkin, muutettuaan hovitaiteilijan lipastoon asumaan, on hän saanut useita eri vaateparsia, joihin pukeutuu milloin mihinkin.
   Friäna harvemmin saa haavoja, jotka vuotaisivat verta. Keijun veri ei ole tavallista tummanpunaista, vaan kirkasta, hieman tahmeaa nestettä. Neste muistuttaa kasvien varsista puristamalla irtoavaa nestettä. Neste hyytyy nopeasti hieman pihkamaiseksi ja suojaa haavaa paremmin kuin muilla olioilla kuivunut veri.

Luonne:
  Friäna on ystävällinen, mutta päättäväinen pieni keiju. Hän on mykkä, mutta tämä ei ole häntä ikinä estänyt liikkumasta eteenpäin. Hän osaa olla hieman temperamenttinen, ja saattaa suuttua ja mököttää jos hänen elehdintäänsä ei ymmärretä. Friäna ei oli kuitenkaan millään tavalla pitkävihainen, ja antaa helposti anteeksi.
   Keijukainen on loputtoman utelias, mikään ei voi tukahduttaa hänen tiedonjanoaan. Hän seuraa mielellään kaikkien muiden eläinten toimia sivusta, erityisesti häntä kiehtoo musiikinsoitto, ruuanlaitto sekä maalaus. Se, kuinka yksinkertaisista komponenteista saadaan aikaan mitä harmonisimpia sointuja, maukkaimpia aterioita ja näyttävämpiä tauluja, häkellyttää keijua. Friäna itse ei omaa taiteellisia lahjoja.
   Friäna on oikea optimisti, hän löytää huonoimmastakin tilanteesta jotain hyvää. Hän ei ehkä ole seurallisinta keijua, mutta kyllä hän seurasta pitää. Niin kauan kunhan ei tarvitse liian suuren ihmismassan edessä esiintyä. Friäna on helposti hieman epäileväinen suurempia lajeja kohtaan, mutta niin pian kuin tutustuu noihin, kaikki ennakkoluulot pyyhkiytyvät sen sileän tien.
   Keijussa on myös pientä keräilijänvikaa. Miltein kaikki kiiltävä saa heti hänen huomionsa ja jos kukaan ei ole katsomassa, hän nappaa sen mukaansa. Hän onkin syy, miksi mishaunuksen lipastoon on ilmestynyt niin paljon kolikoita, lasinsiruja, koruja ja ties mitä muuta. Tämän lisäksi Friäna on myös erittäis perso makealle. Hunaja ja mustikat ovat hänen lempiherkkuaan koko valtaisassa maailmassa.

Menneisyys:
   Friäna syntyi Esjan metsään ja Lounaistuulen metsän rajamaille suurehkoon keijuyhteisöön, pienen perheen toiseksi lapseksi. Hän kuitenkin järkytti vanhempiaan jo syntymänsä hetkellä, koska hänen itkustaan ei lähtenyt pihahdustakaan. Eikä hän kasvaessakaan ikinä päästänyt äänen ääntä, ei itkua, ei naurua, ei mitään. Tämä ei kuitenkaan Friänaa paljoa pidätellyt, hän oli hyvin villi ja rämäpäinen lapsi. Vanhempansa saivat vähän väliä pelätä hänen peräänsä, eihän hän voisi kutsua apua, jos joutuisi pulaan.
   Keiju eli kuitenkin varsin turvallisessa ympäristössä, joten hän välttyi suurimmilta kommelluksilta. Täyttettyään 12 vuotta Friäna lähti turvallisesta kotikaupungistaan. Hän lähti etsimään puuttuvaa ääntään, niin hän kertoi vanhemmilleen jättämässään kirjeessä. Hän tavallaan karkasi kotoa, koska hän ei hyvästellyt perhettään, vaan lähti keskellä kesäistä, valoisaa yötä.
   Friäna kulki metsästä toiseen joko itsekseen lentäen tai linnuilta tai muilta eläimiltä kyytiä lainaten. Hän ei tiennyt mitä oikein etsi, mutta hän silti jatkoi etsimistä. Näin hän eli nelisen vuotta, palaten kerran vuodessa takaisin kotiin tervehtimään perhettään, ennen kuin jatkoi loputonta etsintäänsä.
(Tapahtui/tapahtuu ingame:)
   Friäna törmäsi taidemaalarifauniin, ja piti niin tuon maalauksista kuin persoonastakin. Tuo fauni oli Mest Soraniavon, valtiaan hovitaiteilija. Keiju vuosia päämäärättömästi ääntään etsittyään päätti jäädä ainakin joksikin aikaa faunin seuraan, jos hänen etsimänsä löytyisikin kaupungista. Hän sai kotipaikan taiteilijan lipastosta ja työn tuon assistenttina, eikä hän voisi olla kiitollisempi faunille.

Taidot ja magia:
- Omaa lajisidonnaisia kykyjä: hän kykenee parantamaan pieniä haavoja ja vaurioita toisilta eliöiltä, niin kasveilta kuin eläimiltäkin. Mitä suurempi eläin tai vaurio, sitä vähemmän keiju pystyy auttamaan. Hän pystyy myös nopeuttamaan kasvien kasvamista.
- Henkilökohtaisempana kykynä Friänalla on taito saada toinen eliö leijumaan ihanassa rauhan ja hyvänolontunteessa. Tämä olo peittää alleen surun ja pelot, jopa fyysisen kivun. Kovinkaan kauaa Friäna ei tällaista oloa osaa pitää yllä, kuinka kauan hän pystyy siihen riippuu täysin olennon koosta.
- Osaa kirjoittaa keijukieltä sekä yleiskieltä, vaikkakin käsiala on hyvin pientä. Osaa tietysti myös lukea näitä molempia. Kommunikointi muiden kanssa on tavallisesti vain elekieltä, joka muuttuu vain aggressiivisemmaksi, jos häntä ei ymmärretä.

Muuta:
- Jos ei aiemmin ole käynyt selväksi, Friäna on mykkä. Syytä tähän kukaan ei tiedä, mutta sitähän keiju yrittää selvittää.
- Nimen keksin ihan omasta päästäni... jos se tarkoittaa jotain, niin ei ole tarkoitettu :'D