Uskonto: Eyalaisuus

[Chume]

Eyan tähtikuvio

Keiden uskonto: Eyalaiset ovat pääasiassa haltioita, ihmisiä ja yösusia, mutta ei ole tavatonta, että muutkin ovat kääntyneet tähän uskoon: kaikki ovat tervetulleita.

Tunnukset: Uskonnon pääväri on sininen, ja sen symboli on Eyan tähtikuvio, joka on nähtävissä taivaalla pimeimpien kuukausien ajan.

Pappien ja papittarien pukeutuminen: Papeilla on yllään sininen kaapumainen vaate, joka on leveähihainen ja yleensä avonainen, reunoilta tummempaa kangasta. Pituuden ja sinisen sävyn kukin saa päättää itse. Kaapuun on aina kirjottuna Eyan tähtikuvio. Kaavun alla olevat vaatteet ovat vapaavalintaisia, mutta yleensä ne ovat tummansinisiä tai mustia väreiltään.
Papittarien asu on pitkä mekko, joka on pappien kaapujen tapaan sininen ja sinireunainen. Rintamukseen on kirjottu Eyan tähtikuvio, ja usein myös hihojen suut, mekon alaosa ja kaula-aukko ovat kauniisti kirjaillut.

Synty ja historiaa: Eyalaisuus on melko vanha uskonto, joka syntyi noin sata vuotta sen jälkeen, kun suurlohikäärmeet antoivat vallan haltioille. Eyalaisuuden kannattajia kutsutaan niin eyalaisiksin kuin seuraajiksikin, jälkimmäinen on käytössä etenkin eyalaisten itsensä keskuudessa. Uskonnon syntypaikkaa ja -aikaa on vaikea täsmällisesti nimetä, mutta merkittävänä henkilönä pidetään Cahol-nimistä miestä. Hän rakennutti ensimmäisen vuoritemppelin ja saarnasi kaupungeissa ja kylissä. Hän kertoi Eyasta ja suurlohikäärmeistä sekä siitä, kuinka gwannatharilaiset saisivat tukea vaikeina aikoina, jos he sitä Eyalta pyytäisivät. Näin uskonto lähti leviämään ympäri saarta ja vuoritemppelille saapui pyhiinvaeltajia sekä niitä, jotka halusivat palvella Sacren lähettämää vartijaa ja auttajaa. Nykyään uskonto on levinnyt koko saarelle ja myös muualle maailmaan.

Eya ja seuraajat: Eyalaiset seuraavat Eyaa, jonka Sacre aikoinaan herätti henkiin tähdistä valvomaan maailmaa suurlohikäärmeiden unen ajaksi. Eyan tehtävänä on suojella Gwannatharin ja muiden maiden asukkaita pahalta ja auttaa heitä hädän hetkellä. Hänen uskotaan laskeutuvan alas taivaalta valoisaksi ajaksi kauniin miehen hahmossa. Tällöin hän kulkee kiertämässä maita ja mantuja tukien niitä, jotka tukea eniten kaipaavat. Eya ei ole jumala, vaan enemmän häntä pidetään voimallisena jumalankaltaisena henkilönä.
Seuraajien keskuudessa hyveinä pidetään kärsivällisyyttä ja avuliaisuutta. Ketään ei pidä jättää pulaan ja muille annetaan anteeksi, jos suinkin mahdollista. Murhaajia eikä muita tarkoituksella satuttaneita pidetä arvossaan.

Tapoja: Eyalaisuus on uskontona hyvin vapaa, eikä ihmisten tarvitse noudattaa tiukkoja sääntöjä. Yleisesti ottaen seuraajat kuitenkin ovat valmiina auttamaan niin tuttuja kuin tuntemattomiakin, mikäli suinkin kykenevät. Seuraajien vaatetus ja kodin sisustus voi usein olla sinistä, mutta se ei ole pakollista. Seuraajat kuitenkin sanovat, että sininen on rauhan väri, ja sen ympäröimänä ihminen rauhoittuu ja rentoutuu.
Seuraavia asioita uskonnossa ei katsota hyvällä: muiden satuttaminen niin henkisesti kuin fyysisestikin, valehtelu, varastaminen ja vallan tavoittelu oman edun ajamiseksi.
Seuraajat kastavat lapsensa ja menevät naimisiin mieluiten tähtikirkkaana yönä Eyan valvovan silmän alla.

Temppelit: Eyalaistemppeleitä voi löytää monista paikoista, ja ne voivat olla niin suuria kuin pienempiäkin. Yleensä ne kuitenkin pyritään rakentamaan korkealle avomaalle. Kaikkein huomattavin piirre temppeleissä on se, että niissä ei ole kattoa. Tämä siksi, että uskovaiset haluavat nähdä taivaan aina käydessään rukoilemassa.
Kaksi merkittävintä temppeliä ovat ensimmäinen vuoritemppeli parin päivämatkan päässä Ejlasta Sekravuorilla sekä turvanhakijoiden temppeli, jonka olinpaikan vain harvat tietävät, eikä sitä kerrota muille kovin helposti. Temppeli on hyvin piilotettu jollekin Gwannatharin vuorista (Nagtrivuorille), ja sinne hakeutuvat monet, joilla ei ole muuta paikkaa jonne mennä ja he, jotka haluavat pois sodan jaloista.

Juhlapäiviä: Joka vuosi keväällä juhlitaan Eyan alastuloa. Kun kevät käy valoisaksi, Eyan tähtikuvio katoaa näkyvistä, ja sen uskotaan johtuvan siitä, että tämä laskeutuu alas antamaan opastusta sitä tarvitseville. Juhla on kaksipäiväinen, ja alueesta riippuen sitä vietetään joko hyvinkin näyttävästi tai sitten omassa rauhassa hiljaa iloiten.
Syksyn tullen Eya palaa takaisin tähtiin, ja kuvio loistaa jälleen öisin taivaalla opastaen sieltä käsin. Tämäkin juhla on kaksipäiväinen, ja siihen liitetään suuria nuotioita.