|
Post by Chryseis on Mar 1, 2014 23:16:59 GMT 3
// Avainta... hyvä kysymys xD
"Lukossa juu. Mutta hetkinen pieninen..." Mahogan keskittyi ja ponnistuksen voimasta piikit pörhistyivät hetkeksi. Kulmat kurtussa piikkiselkä kutsui avainta, joka päästi pientä ääntä liukuessaan puulattiaa vasten. Yhtenä hetkenä avain pilkisti oven alta, toisena hetkenä leijaili hieman pätkivästi ilman halki ja löysi tiensä lukkoon. Mahogan heilautti päätään määrätietoisena oikealle ja avain kääntyi samaan suuntaan loksauttaen lukon auki. Ovi aukesi raolleen narahtaen ja huoneessa kuului yhtä lailla hieman narahtava linnun haukotus. "Huomenta ikinukkuja. Mä toin meille vierasia!" Mahogan ilmoitti. Avain leijui äskeistä nopeammin ovenraosta osin avonaiseen yöpöydän laatikkoon johon siilillä oli juuri ja juuri näköyhteys. Danfia asteli ovelle ja pukkasi sen auki. Sinimustavalkoinen, pienehkö aarnikotkanuorukainen katsoi hetken aikaa Bralhonia. "Päivää..." Mahoganin tapa tuoda vain uusia tuttavuuksia tällä tavalla sekä huvitti että hieman ärsytti nuorta koirasta. Se ravisteli päätään herätäkseen kunnolla nokosiltaan ja nosti niskasulkansa asiaankuuluvasti pystyyn, hetki sitten ne olivat vielä unen takia kiinni kaulassa. "Ei kai kaveristani ollut teille vaivaa?" Mahogan tuhahti. "Siinä kans ensimmäinen kysymys! Voi nyt sienet sentään... Hoplaa." Siili heittäytyi ihmisen kämmeniltä luomansa ilmavirran vietäväksi ja laski itsensä ikkunan edessä olevalle pöydälle. Mahogan levitti rullaamansa Mestin piirroksen siihen. Danfiaa otti päähän se, että siili käyttäytyi kuin porukan johtaja. Aarnikotka sen sijaan pohti olivatko ihminen ja ..kotka? kenties vaivaantuneita siitä että heidät oli tuotu toisten huoneen ovelle. "Tulkaa vaikka hetkeksi peremmälle ettei siinä tarvitse seistä. Jos haluatte." Danfia asteli itse pois oven edestä, hieman peremmälle. Vuode jolla Danfia oli nokosiaan viettänyt muistutti mylläyksen jäljiltä enemmän linnunpesää - lakanat ja peitot oli aseteltu täysin uudestaan. Lattialla oli untuvatyyny joka toimi Mahoganin petinä.
/// tästä kun saat jotenkin järkevästi jatkettua, olet hankalien tilanteiden mestari hups hups xD Alaniksella pelaamisen jälkeen Mahogan on vaiken roolittava ikinä |''D
|
|
|
Post by Chume on Mar 2, 2014 21:42:35 GMT 3
//Meikäläisessä ei ikävä kyllä oo mestarimateriaalia... Ja joo, joskus erilaisten hahmojen kirjottaminen peräjälkeen on oma haasteensa. :') //
Bralhon katseli avaimen saapumista ja menoa päättäen, että oli turha edes yrittää yllättyä. Hän oli jo saavuttanut – ainakin toivoakseen ja uskoakseen – sen rajan tältä päivältä. Avaimen lento ei miehen silmiin näyttänyt kovinkaan vakaalta, mutta ainakin lukko naksahti ja ovi aukesi raolleen, joten kyllä se oli tehtävänsä täyttänyt. Ovi narahti yhtä aikaa jonkin muun kanssa, ja avain katosi huoneeseen kuin sillä olisi ollut oma tahto: ’avasin tämän, älkää viitsikö pyytää enempää. Haluan takaisin nukkumaan.’
Seuraavaksi Bralhon tajusi olevansa vastatusten aarnikotkan kanssa. Tämän lajin hän sentään tunnisti, niitä oli mantereellakin jonkin verran. Ne tosin viihtyivät lähinnä vuoristoalueella ja olivat ainakin tätä nenän edessä olevaa suurempia ja raskasrakenteisempia. ”Päivää”, hän vastasi toisen tervehdykseen. Hän ei kuitenkaan ehtinyt sanoa kysymykseen mitään ennen kuin Mahogan aloitti selvästi tyytymättömän päivittelynsä ja lähti ilmakävelylle. Bralhon katsoi hetken piikkiselän menoa laskien viimein kätensä sivulle. Hän pudisti päätään aarnikotkan kysymykselle. ”Ei hänestä haittaa ollut”, hän totesi vilkaisten, kuinka siili laski luultavasti aarteenaan pitämänsä piirroksen alas. Mies päätti tarttua kutsuun ja astui ovesta sisään sulkien sen perässään. Peti oli melko myllätyn näköinen, ja lattialle päätynyt tyyny lisäsi hiukan kaoottista tunnelmaa huoneessa. Bralhon ei kuitenkaan sanonut asiasta mitään, sillä se ei olisi välttämättä ollut kovinkaan kohteliasta, eikä se loppujen lopuksi häntä koskenut: eihän hän ollut se, joka täällä majoittui.
Yusil lennähti hänen olkapäältään sängyn päädylle. Kotka katseli hetken aikaa huonetta, mutta ei puhunut mitään. ”Tuletteko kaukaakin tänne?” Bralhon kysäisi. Selvästikään kaksikko ei olisi majoittunut täällä, jos he olisivat olleet paikallisia, eiköhän näilläkin jokin pesä tai koti jossain ollut. Suuri kaupunki tuntui muutenkin jotenkin oudolle paikalle ainakin siilin kodiksi. Aarnikotka tuskin olisi jäänyt kärryjen pyörien alle tai kulkijoiden jalkoihin, mutta samaa ei voinut sanoa pienestä piikkiselästä, joka olisi varmasti Bralhoniltakin jäänyt huomaamatta, ellei tämä olisi itse häntä lähestynyt. Tai mistäs sen tiesi, jos paikallisilla oli tapana katsella silmät varpaassa pienempien tallaajien varalle.
|
|
|
Post by Chryseis on Aug 24, 2014 13:35:20 GMT 3
Mahogan Syyspiikki & Danfia Danfia katsahti pientä paperia transsissa tuijottavaa piikkitoveriaan hetken ennen kuin huokaisi ja kääntyi toisen linnun puoleen. "Noh, siili on kotoisin aivan Nyagzarin saaren kärjestä joten on tässä tullut matkusteltua. Tai siis, minä liikun ja Mahogan vain matkustaa..." Aarnikotka vilkaisi taas siiliä. "Olemme liian uteliaita pysymään yhdessä paikassa. On tullut käytyä siellä ja täällä ja nähtyä sitä ja tätä." Mahogan havahtui pöydällä ja hyppelehti pari loikkaa pöydällä pienillä kömpelöillä siilinkoivillaan. "Ja Danfia, et arvailekaan mitä me tuolla äsken nähtiin! Ei ollut se eikä tämä! Vilkaisehan tätä paperista lintunen!" Mahogan seisoi pöydällä rinta rottingilla, mikäli siili nyt edes kykeni moiseen. Syyspiikki näyttikin lähinnä päivää paistattelevalta pallokalalta. Danfia vilkaisi ihmistä ja lintua ja asteli pöydälle. "Se on hiilipiirros." "Niiiin mutta katso nimikirjaimia!" siili pihisi. "..." Danfia tuijotti paperia hetken ennen kuin tajusi. "Soraniavon!" Danfia naksautti nokkaansa. Saman tien uros kääntyi ihmisen puoleen jättäen Mahoganin nyökyttelemään mitään näkemättömälle pyrstölle. "Voi ei, eihän hän ollut kamalan epäkohtelias? Tai nolostuttava?" Danfia puhui tietysti siilistä. Aarnikotka vilkuili kotkaa ja miestä tovin, ja jokin pisti hieman aarnikotkan silmiin. Värikässulkainen lintu vaikutti aivan normaalilta, mutta miehestä huokui jonkinmoinen... hämmennys, kenties? "Tuota... vaikutat hieman..?" Danfia mietti sanoja. Pöllämystyneeltä? Eksyneeltä? Eihän sellaista voisi möläytellä. Mahogan loikkasi tömähtäen alas pöydältä ja kipitti Bralhonin jalkoihin. "No tottakai Rantti vaikuttaa joltakin. Ei se ole aikaisemmin nähnyt siilistä joka puhua pölisee. Kaas kun Danfiaiseni meillä on tässä ihka aito usvantakainen." Mahogan virnisteli. Että hän olikin varmasti saanut lyötyä Danfian ällikällä. Danfia näytti enemmänkin nolostuneelta kuin lyödyltä, vaikka sitäkin oli havaittavissa. "Mahogan, miksi olet tänään enemmän kiusaannuttava kuin yleensä?" Aarnikotka sihahti siilille. Sitten uros katsoi taas mieheen. "Anteeksi tuosta... tuota... Rantti?" //...... tää on vaikee peli. Pitää varmaan hiljalleen alkaa miettiä miten lopetetaan Muuten nää täällä kiusaannuttaa Bralhonia vielä ens joulunakin.
|
|
|
Post by Chume on Sept 12, 2014 22:07:28 GMT 3
”Aloillaan pysyminen on yllättävän hankalaa”, Bralhon myötäili. Hänkään ei koskaan ollut ollut sitä paikallaan istuvaa tyyppiä, toisin kuin Esdar. Jopa Sadon oli häntä kärsivällisempi, mutta ikävä kyllä nuorempi. Jos tuuri kävisi ja asiat selkenisivät kaikkien kannalta parhain päin, hänellä olisi edessään virkamiehen tavattoman tylsä tulevaisuus, kun sisarukset voisivat valita mielenkiintoisemman suunnan elämälleen. Sellainen näkymä kuitenkin vaatisi paljon toteutuakseen, ja luultavasti häntä odotti jokin aivan muu. Sen näkisi sitten kun aika koittaisi, vaikka mielellään hän olisi tulevaisuuteen kurkistanut. Ainakin nyt, mutta hänen mielipiteensä voisi hyvin muuttua, jos hän jotenkin pääsisi katselemaan, mikä häntä vielä elämässä odotti, vai odottiko mikään. Tieto lisää tuskaa, se oli ikävän totta. Siili esitteli saamaansa taideteoksentapaista, ja Danfian kääntyessä hänen puoleensa hän mietti vastausta hetken. ”Olisi voinut olla pahempi?” hän kokeili. ”Paha sanoa, kun en tiedä, mikä täällä luokitellaan epäkohteliaaksi, mutta ei se… Soraniavon loukkaantuneelta näyttänyt.” ’En olisi huolissani’, Yusil puuttui puheeseen. ’Hän näytti enemmän… huvittuneelta. Mutta ei samalla tavalla kuin jos joku olisi nöyryyttänyt itsensä tämän edessä. Ihan vain puhtaan huvittuneelta pitelemättömien tunteenosoitusten vuoksi.’ Bralhon siirsi katseensa linnusta toiseen ja hymähti. ”No niin. Ei siis syytä huoleen. Paitsi jos tunteiden näyttäminen on rikos, missä tapauksessa olen vakuuttunut siitä, että olen astunut kivisydänten maahan.” Se taas oli epätodennäköistä, sen verran hän oli ehtinyt nähdä tunteita ihmisten ja eläinten kasvoilla kaduilla kävellessään. ”Ja nimeni on Bralhon”, hän lisäsi jaksamatta enää sanoa koko litaniaa. Jos tuo siili ei kerta vaivautunut hoitamaan kohteliaasti esittelyjä pois alta niin olkoon, hän oli itse sen tehnyt jo tarpeeksi usein. Hän alkoi oikeastaan jo kaivata erämaahan, jossa olisi edes jotakin tuttua. Kasvit, puut, maasto, se olisi vierasta, mutta rauha oli aina rauhaa, jäljet jälkiä ja riista riistaa, ainakin sitten kun sen oppisi tunnistamaan. Bralhon vaihtoi lyhyesti katseita Yusilin kanssa ja sanoi sitten: ”En tiedä ystävästäni, mutta pahoin pelkään, että minun on nyt jatkettava päivääni. Minulla on vielä kirje kirjoitettavana ja asiaa satamaan, ennen kuin kapteeni päättää nostaa purjeet. Ehkä kohtaamme vielä joskus tien päällä.” Yusil lehahti huoneen poikki hänen olalleen päättäen lyöttäytyä hänen seuraansa, vaikka olisi voinut miehen puolesta tännekin jäädä. ”Toivotan teille erinomaista päivänjatkoa ja onnea matkoillenne.” Hän nyökkäsi vielä hyvästiksi ennen kuin kääntyi ja siirtyi omaan huoneeseensa. Hänellä oli jo hyvä ajatus siitä, miten kirje Sadonille ja Vilyalle alkaisi. …Olen turvallisesti saapunut Gwannatharille, vaikka myrsky koettelikin loppupuolella. Maa on kaunis ja erikoinen. Kohtasin jo puhuvan siilin-
//Jospa sitten lopetetaan tähän, ei tartte turhia venytellä. :3 //
|
|
|
Post by Chryseis on Sept 20, 2014 18:12:02 GMT 3
--
Mahogan kuunteli hymyssäsuin miehen puheita, ja iski silmää Danfialle - katsos nyt, en ole niin ärsyttävä kuin luulet. Aarnikotka hymähti ja pyöräytti silmiään. "Bralhon, oli mukava tavata. Toivottavasti astut turvallisille poluille." Siili seisoi pöydällä takajaloillaan ja heilutti toista etujalkaansa aina siihen asti kunnes kaksikko sulki huoneen oven takanaan. "Kiitos ja hyviä menoja!"-huuto saattoi vielä kuulua, kun siili oli loikannut alas pöydältä, tömähtänyt kuonolleen, toipunut siitä ja juossut huutamaan sanansa oven raosta.
//Awww, kirje 8---D Joooo kiitos pelistä, tätä voikin olla kiva lueskella joskus kun kaipaa iltasatua :'>
|
|