|
Post by RavenGuardian on Sept 19, 2015 1:12:57 GMT 3
Mori
Nuorukainen oli juossut suoraan syliin huutaen ja hätääntyneen näköisenä, mutta Mori ei silti ollut varma oliko kyseessä ehkä ryöstöyritys. Monet nimittäin käyttivät sitä temppua. Tosin negromaagilla ei ollut mitään ryöstettävää ellei ruumiilla sitten sattunut olemaan taskuissaan jotain. Mikä oli aika epätodennäköisestä. Siinähän kaivelisi hänen taskujaan. Ja nyt viimein käväisi miehen mielessä se, että tämä ruumis oli puettu hautajaisia varten. Siisti kaapu joka sentään ei onneksi ollut valkoinen kuitenkaan ja hänellä onneksi oli saappaat. Olisi ollut ikävää kävellä ilman kenkiä. No Mori ei voinut vaikuttaa vaatteisiin. Ne nyt olivat mitä olivat. Hän toki voisi ostaa uudet, mutta millä rahalla? Korppi ei ollut ottanut rahaa mukaan ja muutenkin mitä turhia. Hän ei viipyisi toivon mukaan tässä kehossa kovin kauaa.
Negromaagi ei päästänyt albiinoa menemään vaan piti tätä käsivarresta kiinni. Mitä nuorukainen sitten pakenikin ei kyllä kuulunut Morille. Hän olisi hyvin voinut päästää tämän lapsen menemään ja antaa asian olla, mutta jotenkin hän ei vain saanut itseään irrottamaan. Hän katseli rimpuilevaa nuorukaista ja nosti sitten katseensa sinne mistä tämä oli tullut. Hän saattoi kuulla siipien suhinaa ja ilma jotenkin tuntui sähköiseltä. Ei vienyt kauaa päätellä, että se samainen iso harpyija oli asialla. Mitähän tämä lapsi oli sille tehnyt. Nyt Mori myös muisti nähneensä tämän aikaisemmin ryöstämässä sen miehen jonka perään harpyija oli koettanut Morin lähettää. Korppi oli siis ollut oikeassa ainakin siinä, että nuorukainen oli varas eikä ollut hankalaa päätellä sitten miksi tämä juoksi karkuun. Joten tämä hippaleikki oli siis kestänyt jonkin aikaa jo. Mori hymähti ja irrotti otteensa kuunneltuaan tarpeeksi paljon kirouksia. Häntä ei kiinnostanut tämä leikki.
Kynsi
Se mies johon nuori albiino oli törmännyt ei vain suostunut irrottamaan vaikka kuinka Kynsi hänelle huusi ja rimpuili. "Perässäni on helvetin iso kana! Irrota nyt!" Kissankynsi huusi ja takoi kättä joka ei vain päästänyt irti. Nuorukainen ei halunnut tietää mitä kävisi jos harpyija saisi hänet kiinni. Se ehkä grillaisi hänet sähköllä ja söisi hänet. Kynsi oli alkanut leikkiä liian vaarallista leikkiä. Hänet kiinniottanut mies, joka muuten näytti aika kovasti kuolleelta, ei tuntunut edes kuuntelevan Kynnen huutoja ja kiroilua. Tämän vaaleat silmät vain tuijottivat jonnekin mistä Kynsi oli juuri juossut. Ei kai mies aikonut pitää häntä täällä niin kauan kunnes harpyija tulisi ja tämä voisi luovuttaa hänet sille pululle.
Kysi mietti jo purevansa tuota kalpeaa kättä kunnes se yhtäkkiä irrottikin otteensa. Nuorukainen itse lähes kaatui yllättyneenä kun ei ollut odottanut tätä. Hän oli nyt vapaa, mutta mies li kyllä aiheuttanut sen, että hän oli menettänyt etumatkaansa huolestuttavasti. Ehkä hänen vain pitäisikin jäädä taistelemaan sen sijaan, että pakeni. Hetken hän seisoi jännittyneenä paikoillaan, mutta ampaisi sitten kuitenkin taas eteenpäin. Hän oli tpottunut enemmän juoksemaan karkuun kuin taistelemaan.
|
|
|
Post by Ghaldun on Sept 20, 2015 20:35:19 GMT 3
Srelárva Nubes Ocaer
Ilma harpyijan ympärillä rätisi massiivisten siipien tahdissa, ja tummaa sulkapeitettä vasten välähti aika ajoin sähköinen kipinä. Nubes hengitti kiivaasti, suuttumukseen sekoittuessa nyt innostusta. Siitä oli tovi, kun miehen ajojahdin kohteena oli viimeksi ollut muutakin kuin karjaa tai metsäneläimiä.
Harpyijan kuulo ei ollut sen terävämpi kuin haltiankaan, mutta korvansa poimivat tutun äänen aivan muutaman kadunkulman päästä. Julma hymy kohotti harpyijan suupieliä, irvokkaan ilmeen paljastaessa terävät hampaat. Vain siipien kahahdus, ja harpyija kaarsi vasemmalle, mistä huudon oli paikantanut. Vain muutama silmänräpäys, ja kaksi punatiilistä katonharjaa ohitettuaan osui silmiinsä tuttu hahmo edempänä kadulla. Nulikka ei ollut yksin, vaan joku seisoi kujalla hänen vieressään. Petolinnun katse ehti juuri näkemään, kuinka mies irrotti otteensa valkeatukkaisen käsivarresta, ja vain hetkeä myöhemmin poika pinkaisi jälleen juoksuun. Tänään ei selvästi ollut kakaran onnekkain päivä. Ja jos asia riippui Nubesista, olisi päivä varkaan viimeinen. He olivat yhä enemmän kaupungin sivukujilla. Vaikka mies tässä vaiheessa vähät välittikin matalan profiilin pitämisestä, olisi silti mukavampaa, jos hän saisi hoitaa asiansa keskeyksettä. Juhlat olivat keränneet kaduille tavallista enemmän sotilaita ja muita tahoja tarkkailemaan ja ylläpitämään rauhaisaa eloa, eikä Nubes jaksanut ajatusta, että hänen huomionsa riistettäisiin kohteestaan.
Siinä missä pöllöt osasivat lentää täysin äänettä, paljasti harpyijojen valtavien siipien kahina heidät jo matkan päästä. Mutta siitä vaiheessa, kun sulkien suhahduksen kuuli, oli usein jo liian myöhäistä. Nubes supisti siipiään ja teki syöksyn kohti henkensä edestä juoksevaa poikaa. Mutta kuin saalillaan leikittelevä kissa, antoi peto kynsiensä vain hapuilla nuorukaisen valkeita hiuksia, ennen kuin mies lennähti taas korkeammalle. ”Viimeinen varoitus”, hän naurahti kolkon valheen.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Sept 22, 2015 19:02:24 GMT 3
Kynsi
Albiino saattoi kuulla noiden suurien siipien iskun ilmaa vasten ja pienoisen rätinän. Tavallaan hän oli jo kilpajuoksunsa hävinnyt, mutta itsepäisenä hän ei vain aikonut olla helppo kohde. Jos tuo iso pulu hänet tahtoi, sen täytyi nähdä enemmän vaivaa sen eteen. Kynsi tappelisi viimeiseen pisaraan. Hän ei kuitenkaan voinut olla miettimättä muutamaa 'jos' -asiaa. Eli jospa hän vain olisi luovuttanut sen typerän käärön tuolle harpyijalle kun eihän hän itsekään siitä lähes lukutaidottomana mitään hyötynyt. Hän oli vain saanut itsensä pulaan. Jos hän olisi vain ollut nappaamatta kääröä alunperinkään... tai jos tuo pahuksen kalpea ja kylmä mies ei olisi osunut tuohon paikkaan kujaa nappaamaan hänet kiinni. Jos ja jos. Ei niistä ollut kuitenkaan hyötyä tässä tilanteessa enää. Kissankynnen oli vain juostava ja hän juoksikin koettaen löytää tiensä takaisin juhlaväen joukkoon sillä se tarjoaisin hänelle paremmat mahdollisuudet kun yritys etsiä piilopaikkaa. Yhäkin häntä jaksoi harmittaa, ettei tämä paikka ollut Wariand.
Nuori varas koetti miettiä mitä hänen 'veljensä' Lukki olisi tehnyt tässä tilanteessa. Tosin Lukilla varmaan olisi ollut sen verran järkeä päässä ettei olisi edes ryhtynyt tähän leikkiin. Tai mistä sitä tietää. Jos tämä olisi niin mitä tämä sitten olisi tehnyt? Kynsi oli varma, että mies olisi aivan tyynesti onnistunut tappamaan harpyijan. Kynnellä itsellään ei ollut siihen taitoja. Hän oli käynnössä katsottuna yhä lapsi ja hän oli varas, ei kurkunleikkaaja. Toki hänellä oli sekä veitsi, että nimikkoaseensa, mutta ei hän niitä oikeastaan tappamiseen käyttänyt... tai no... joskus kun hänen verensä väheni ja hän oli epätoivoinen... silloin hän oli tappanut, mutta se oli ollut silmitöntä tarvetta. Kun tarvetta ei ollut, hän oli vain pelkkä varas.
Enää ei varmaan hyödyttänyt antaa sitä pahuksen kääröä yli suurelle kanalle. Albiinon täytyy vain siis juosta. Hän voisi toki muuttaa muotoaan, mutta ainakaan kanipaistina hän ei itseään halunnut nähdä. Hän jo tunsi siipien ilmavirran ja kynnet hiuksissaan, mutta jostain syytä harpyija ei napannut häntä. Hän oli nähnyt samaa leikkiä kun oli ollut aavikkoilveksen hahmossa ja nähnyt muiden kissojen leikkivän hiirillä. Se oli tavallaan ärsyttävää nyt. "Minä luulen, että sinä olet sen viimeisen varoituksen jo kauan sitten antanut!" Kynsi huusi takaisin kun harpyija puhui viimeisestä varoituksesta. Sitten hän muutti muotoa aavikkoilvekseksi. Se oli häntä itseään nopeampi. Hän yritti yhä suunnata kohti väen paljoutta.
|
|
|
Post by Ghaldun on Sept 28, 2015 17:46:16 GMT 3
Srelárva Nubes Ocaer
Peto oli vaiti, mutta äänetön nauru nostatti hänen suupieliään hetkellisesti. Varas oli oikeassa. Teräviä kynsiä ojenneltiin ja taitettiin odottavaisesti, kuin kättä olisi puristettu nyrkkiin. Ainakin he olivat yhteisymmärryksessä asian suhteen. Hyvä, sillä Nubes ei pitänyt itsensä toistamisesta.
Kulmia kohotettiin miehen seuratessa, kuinka alapuolellaan pinkova kakara päätti kesken juoksun vaihtaa hahmoaan. Haa. Harpyija oli jopa jollain asteella vaikuttunut, että pelokkaasti paennut nulikka oli hoksannut edes ajatella muotonsa muuttamista. Ellei se ollut sitten refleksinomainen reaktio vaaraan, Nubes ei tiennyt. Hänellä ei ollut syvempää tietoutta haltioiden muodonmuutoskyvystä perusasioiden lisäksi.
Mutta mikä miestä asiassa kiinnosti nyt, oli se, että kohteestaan oli äkisti tullut vikkelämpi juoksemisen siirrytyä kahden raajan varasta neljälle. Ja nyt kissaeläin suuntasi kulkunsa ikävästi suuntaan, jonne Nubes ei millään viitsisi mennä. Katse nostettiin valkeasta kissapedosta tarkkailemaan reittiä edellä. Jonkin matkaa edempänä seuraava kadunkulma kääntyi ainoastaan vasemmalle. Harpyija kaarsi lentonsa kyseiseen suuntaan, kadoten katonharjojen yläpuolelle. Oikaistuaan reittinsä kadunkulman yli hän syöksähti alas kujalle, tarkoituksenaan tukkia valkeaturkkisen rötöstelijän tie mutkan saavuttaessaan.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Sept 30, 2015 19:51:47 GMT 3
Kynsi
Aavikkoilves oli nopea, mutta ei tarpeeksi juostakseen pakoon lentävää vihollista. Mikäs siinä jos pystyi kohoamaan taivaalle ja kaiken lisäksi pystyi tarkastelemaan vaihtoehtoja sieltä käsin. Aavikkoilves pysyi maa tasossa eikä Kynnellä ollut aavistustakaan mihin suuntaan kadut menivät täällä. Hän pystyi vain seuraamaan ääniä. Harpyija pääsi helposti nuoren albiinon edelle ja seuraavassa käännöksestä tämä olikin vastassa. Aavikkoilves pyörähti ympäri. Hän olisi halunnut paeta suurta lentävää olentoa tutulla tavalla ylöspäin, mutta se olisi kyllä vikatikki. Hänen pitäisi mieluummin löytää piilopaikka alhaalta. Tai jotenkin päästä juhlaväen sekaan.
"Ota nyt saamari minut kiinni!" Rääväsuu huusi vihaisesti kun lintu ei vieläkään ollut napannut häntä. Se alkoi tympimään häntä kun hän vain koetti painella karkuun. Harpyijan olisi jo pitänyt napata hänet. Missään ei näkynyt hyvää suojapaikkaa eikä tietä juhlijoiden joukkoon, joten yllättäen aavikkoilves vain pysähtyi ja kiepahti uudelleen ympäri palautuen takaisin haltiamuotoon. Nuori varas vain yhtäkkiä sai tarpeeksi takaa-ajo leikistä joka vain pitkitti sitä tilannetta, että hän jäisi kuitenkin kiinni. Nyt hän mieluummin haluaisi taistella. Hänen toinen kätensä liikautti teräviä metallikynsiä. Hän ehkä käytti sitä kukkaron leikkaamiseen irti uhrista enimmäkseen, mutta soveltui se myös kurkun leikkaamiseen aukikin. Vapaa käsi nappasi vielä hieman käyrän veitsen vyöltä.
Punaiset silmät katsoivat päättäväisen vihaisena kohti tummaa harpyijaa. Hän odotti kadulla. Tavallisesti nuorukainen ei taistellut, mutta oli hän sitä opetellutkin. Varkaana vain ei usein tarvinnut muuta kuin hiipiä ja juosta karkuun, mutta Kissankynsi oli myös vampyyri. Hänen ajoittain piti juoda verta ja se tarkoitti toisten satuttamista. Hän kuitenkin vältteli tappamisesta, mutta oli sekin tuttua ja nyt hän lähes halusi tappaa.
|
|
|
Post by Ghaldun on Oct 9, 2015 14:12:03 GMT 3
Srelárva Nubes Ocaer
Katupöly nousi ilmaan pieninä kierteinä ja pöllähti pitkin kujaa harpyijan laskeutuessa raskaasti. Myös vikkelän täyskäännöksen tehnyt aavikkoilves jätti jälkeensä hiekkaisen pyörteen, mutta pitkälle varas ei pakoaan jatkanut. Nubes kohotti kulmaansa kiinnostuneena, kun nulikka kääntyi jälleen ja vaihtoi hahmoaan yhtä nopeasti kuin oli aiemminkin tehnyt. Punaiset silmät tuijottivat häntä uhmakkaasti, ja peto vastasi niiden katseeseen yhtä kylmästi.
”Noinko kiire sinulla on kuolla?” harpyija kysyi, kallistellen laiskasti päätään. Kuin kyseessä olisi hänelle vain tapa tappaa aikaa, ei suinkaan leikki elämästä ja kuolemasta. Mikä pitikin paikkaansa. Nubes ei kokenut itseään uhatuksi haltian väläyttäessä käteensä kiinnitettyä asettaan. Harpyija oli korkeintaan huvittunut. ”Haluat päästä hengestäsi?” mies härnäsi vielä, katsoen poikaa päästä varpaisiin, kasvoillaan ivallinen ilme.
Sanojensa painoksi harpyija keskitti siivissään yhä rätisevän sähköisyyden, ja näpäytti varasta tämän varpaille pienellä sähköiskulla.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Oct 10, 2015 22:51:24 GMT 3
Kynsi
Kissankynsi ei antanut harpyijan pelotella enää itseään. Tai tarkemmin hän oli niin vihainen, että pelko jäi kakkoseksi tuolle tunteelle. Hän oli sillä päällä, että mieluummin kokeilisi onnea tapellen kuin jatkaisi pakoa. Olihan hän toki harjoitellut taistelemistakin kun oli uskonut tulevansa soturiksi, mutta lopulta tie oli vienyt hänet varkaiden kiltaan ja hänestä oli tullut varas. Varkaat mieluummin pakenivat, mutta Kynnellä ei ollut enää paikkaa minne paeta tässä vieraassa kylässä niin ettei häntä saataisi kiinni ja hän kuitenkin aikoi vielä jatkaa varkaana olemistaan, niinpä hänen vain piti yrittää taistella ja toivoa voittavansa. Pieni ajatus Lukista kävi hänen mielessään, mutta mies ei ollut täällä puolustamassa häntä tälle kertaa.
Nuori albiino vain puri hampaansa yhteen kuin pieni sähkö napautti häntä, mutta ei liikahtanutkaan. Tuo kyky oli paha juttu, mutta Kynneltä oli tosiaan kortit lopussa tämän pelin osalta. "Minua ei huvita enää leikkiä kissaa ja hiirtä sinun huviksesi!" Hän huusi vihaisena ja valmistautui taisteluun siirtymällä tukevampaan asentoon ja varmistamalla, että hänellä oli kunnon ote aseisiinsa. Hän oli varautunut ottamaan uuden sähköiskun tai terävät kynnet vastaansa, mutta siihen mitä tapahtui seuraavaksi hän ei ollut varautunut.
"Tháronin äpärä?! Sinäkö täällä?" Hän kuuli tutun pojan äänen jostain kaukaa menneisyydestään. Se kuului hänen takaansa. Hän ei kuitenkaan kääntynyt. Hän tunnistin äänen omistajan siksi Tokaksi orpokodista jossa he molemmat olivat olleet joskus aikoinaan Wariandista. Tuo poika vain oli lähtenyt sieltä aikaisemmin ennen kuin Kynsi oli karannut. Eikö se kirottu huomannut yhtään mitä täällä oli meneillään? Tokihan tämä oli aina häntä kiusannut ja ollut tyhmä, mutta tulla nyt kiusaamaan silloin kun Kynsi aikoi taistella. Ja käytti vielä sitä hirveää loukkausta niin kuin aina. Tokahan sen oli ensimmäisenä keksinyt jonka jälkeen kaikki muutkin lapset olivat välillä haukkuneet Kissankynttä siksi. Kynsi vain toivoi, että poika painuisin sinne missä pippuri kasvaa tai että tuo harpyija söisi tämän.
"Mikä otus tuo sitten on?" Kyllä tyhmä niin kuin aina. Ei se poika tiennyt edes mikä oli harpyija vai? Vaikka olikin vuosia vanhempi kuin Kynsi. Albiino ei hänelle vastannut vaan piti verenpunaiset silmänsä tuossa tummassa harpyijassa.
|
|
|
Post by Ghaldun on Oct 16, 2015 14:28:24 GMT 3
Srelárva Nubes Ocaer
Jo kengänkärjen ilmestyessä näkökenttään nurkan takaa, turkoosit silmät kiinnittyivät siihen välittömästi. Toisin kuin edessään seisova varas, Nubes ei pelännyt kääntää katsettaan. Hän ei kokenut valkeatukkaista poikaa minkäänlaiseksi uhaksi itselleen, eikä välittänyt, vaikka antaisikin kakaralle tilaisuuden hypätä niskaansa. Käyrä veitsi oli ainoa asia, mikä harpyijaa kosketti millään tasolla, mutta huoli siitä oli kovin pieni. Mitä nulikka tekisi, iskisi terän hänen jalkaansa, kun ei ylettäisi leikkaaman auki hänen kurkkuaan?
Esiin astui poika, nuori hänkin. Ja varkaalle tuttu; ja mikäli tämän tavasta puhutella haltiaa saattoi jotain päätellä, niin kaksikko ei ollut hyviä tuttuja. Harmankirjava harpyija siirsi katseensa takaisin aseita käsissään pitelevään poikaan. Punaiset simät tuijottivat häntä herkeämättä. Keskittyminen lähes paistoi nuorukaisen kasvoilta. Nubes kohotti kulmaansa huvittuneena. Hän ei kiinnittänyt kummoista huomiota Tháronin äpäräksi kutsumiseen, moisia solvauksia saattoi kuulla milloin missäkin. Oliko valtiaalla äpäriä saarella, ei kukaan tiennyt, mutta jopa Nubes piti sitä epätodennököisenä. Hän ei ollut kuullut koskaan ensimmäistäkään juorua edes palvelusneidoista valtiaan kamarin puolella. Kylmä mies, toden totta.
”Unohtuivatko käytöstavat?” harpyija kysyi, matala äänensä kähähtäen. Katse kävi vuorotellen kujalla seisovassa kaksikossa, kuin kysymys olisi osoitettu molemmille. ”Anna tervehdin ystävääsi puolestasi”, mies sähähti, ja kummempia aikailematta ponnisti itsensä ylös. Muutama siiveisku, ja harpyija suhahti albiinon ylitse. Terävät kyntensä ojossa hän syökähti kohti tulijaa, tarkoituksenaan upottaa ne pojan hartioihin. Kuinka oivallinen tilaisuus esitellä varkaalle, mitä olisi luvassa myös hänelle.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Oct 18, 2015 22:50:18 GMT 3
Kynsi
Nuori albiino arvio tilannetta niin kuin hänelle oli opetettu. Hän oli liian lyhyt leikatakseen harpyijan kurkun auki, mutta yltäisi kyllä jalkojen ja vatsan tienoille. Kyllä hänen teränsä helpostikin avaisi vatsankin vaikka hän yleensä käyttikin sitä kurkun leikkaamiseen auki. Se, että hänellä olisi mahdollisuus siihen edellytti toki, että tuo suuri olento ei lentäisi, mutta eipä sekään voisi lähestyä häntä vaaratta. Kynsi ei ehkä näyttänyt siltä, mutta kyllä hän oli kouluttautunut taistelemaan ja jos hänen täytyi taistella hengestään, hän olisi ainakin kaksi kertaa hurjempi. Hän ei ollut aiemmin koettanut tappaa noin suurta lentävää olentoa, mutta ei se sen ihmeellisempää olisi kuin tappaa jokin muukin.
Sitten se ärsyttävä Grani oli tullut paikalle haukkumaan häntä ja hän olisi halunnut kääntyä huutamaan pojalle kaikenmaailman kirouksia ja muuta, mutta sai hillittyä itsensä. Poika oli tuolla kuin jonkun sellaisen lähettämä jolla oli jotain Kynttä vastaan. Tämä ei tainnut olla varkaan onnenpäivä. Hänen oli pakko kertoa itselleen, että hillitsisi itsensä ja sulkisi pojan pois mielestään. Jos hän halusi jäädä henkiin hänen ei sopinut alkaa haastamaan riitaa tämän kanssa. Eikö Grani tajunnut ollenkaan mikä tämä tilanne täällä oli. Poika oli typerämpi kuin Kynsi muistikaan. "Painu hittoon!" Kynsi viimein tiuskaisi tälle, mutta ei kääntänyt katsettaan.
Eipä tietenkään se poika lähtenyt minnekään. Ei hän kyllä ehtinytkään kun harpyija puhui. Kynsi vain tuhahti ja kyyristyi hieman varmuuden varalta kun iso siivekäs lensi hänen ylitseen ja nappasi Granin. Poika huusi pelästyneenä, mutta ihan oikein sille. Kynsi käännähti ympäri. Hän olisi voinut lähteä uudelleen juoksemaan kun tie oli auki, mutta häntä ei huvittanut. Ei häntä myöskään huvittanut auttaa poikaa, mutta tuo harpyijan hyökkäys tarjosi hyvin nopean mahdollisuuden myös nuorelle albiinolle tehdä oma vastauksensa. Onneksi hän oli nopea. Hän oli vain kyyristynyt, pyörähtänyt ympäri ja ponkaissut itsensä eteenpäin samalla kun siivekäs lensi hänen ylitseen. Hän näki tämän tarttuvan poikaa hartioista ja sitten hän itse oli isku etäisyydellä koettaen osua veitsellään harpyijaan.
|
|
|
Post by Ghaldun on Oct 19, 2015 19:29:06 GMT 3
Srelárva Nubes Ocaer
Kynnet upposivat pojan hartioihin leikiten. Huuto, joka nuorukaisesta pääsi, ei ollut millään muotoa miellyttävä korville, mutta sai harpyijan hymähtämään julmasti. Petolinnun jalat tiukentivat otettaan mustien kynsien upotessa yhä syvemmälle uhriinsa. Pelästynyt parkaisu muuttui yhä hätääntyneemmäksi pojan yrittäessä riuhtoa itseään irti. Varsin turhaa.
Kyse oli vain sekunneista, mutta harpyijan tarkat silmät poimivat yksityiskohtia hänen seuratessaan tapahtuvaa kuin hidastetun linssin läpi. Nubes hellitti otettaan, mutta vain aavistuksen, jolloin veri pulpahti, tahrien vaalean paidan. Nyt olkapäistä märkä, punainen kangas sai miehen lähes transsiin. Ei tarpeeksi, jotta harmaankirjava peto ei olisi havainnut liikettä sivusilmällään, mutta tarpeeksi viivästyttämään hänen liikeittään hieman.
Kääntyminen ilmassa oli paljon hitaampaa, kuin jos Nubesilla olisi ollut jonkinlainen jalansija. Nyt huutava räsynukkensa kallisti vaakaa ensisestään, ja väärään suuntaan. Hänen onnistui kuitenkin kaartamaan sen verran, ettei käyrä veitsi ei uponnut hänen jalkaansa, niin kuin kyntensä olivat uponneet pojan lihaan. Terä kuitenkin viilsi häntä pohkeesta, ja Nubesin yhä kääntyessä sivalsi matkansa säärelle.
Harpyijan kurkusta pääsi vihainen sähähdys. Otteensa toisesta pojasta ei kuitenkaan irronnut. Ei ennen kuin mies riuhtaisi siipensä valtavaan iskuun, ja käytti voimansa heittääkseen kivusta ulvovan taakkansa kohti valkeatukkaista, yrittäen viskata pojan voimalla päin nulikkaa.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Oct 21, 2015 17:32:09 GMT 3
Kynsi
Nuori varas oli osunut maaliinsa. Hän ei välittänyt tippaakaan siitä miten tuo poika huusi harpyijan kynsissä sillä hänestä tämä kyllä ansaitsi sen. Hän ei antanut huudon pelästyttää itseään. Ei hän ehkä pojan kuolemaa toivonut, mutta ensisijaisesti hän pelastaisi itsensä. Osuma ei ehkä ollut kuolettava, mutta oli se jotain jälkeä saanut tehtyä vastustajaan. Tosin Kynsi oli ehkä suututtanut vain enemmän tuota harpyijaa. Taisteleminen oli kuitenkin nyt se ainoa mahdollisuus pelastua.
Kissankynsi ei kuitenkaan ollut odottanut mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hän ei ehtinyt väistää kun harpyija sinkosi kivusta huutavan pojan päin häntä. He molemmat rysähtivät maahan ja Kynsi jäi itseään pidemmän ja painavamman pojan alle. Se tyhjensi ilmat hänen keuhkoistaan hetkeksi eikä kumpikaan heistä vähään aikaan liikkunut mihinkään, mutta sitten Kynsi koetti työntää Granin pois. "Ylös siitä!" Nuori albiino kähisi ja sain viimein poikaankin liikettä.
"Mikä tuo on?!" Grani yhä kyseli kauhuissaan ja lähti perääntymään pois päin. Nuori albiino pääsi myös pian jaloilleen. "Harpyija. Häivy siitä jos haluat pitää henkesi." Hän vastasi vihaisesti. Ihan sama mitä poika hänestä ajatteli kunhan tämä nyt vain poistuisi sotkemasta asioita. Kynsi ei voisi taistella hyvin jos tämä pyöri jaloissa. Poika kierähtikin ympäri ja lähti juoksemaan karkuun. "Sinä olet pähkähullu tyttö!" Tämä huusi mennessään. Ilmeisesti hän kuvitteli että Kissankynsi oli jokin tuttava tämän harpyijan kanssa ja oli hänen syytään, että suuri siivekäs oli käynyt pojan kimppuun. No syy kyllä olikin hänen, mutta ei niin kuin poika sen mielsi. Kynsi itse valmistautui uudelleen taisteluun puristaen käyrää veistä kädessään ja liikutellen kynsiaseen sormia.
|
|
|
Post by Ghaldun on Nov 9, 2015 19:11:51 GMT 3
Srelárva Nubes Ocaer
Pahekusuva, naksahtava äännähdys nousi pedon kurkusta. Ei hän ollut alkujaankaan kuvitellut kummallakaan nuorista olevan liikaa järkeä pääkoppansa sisällä, mutta pidempi pojista ei näyttänyt omistavan edes älyn rippeitä. Turkoosit silmät tarkkailivat epätoivoisesti maasta ylös räpiköiviä haltioita närkästyneesti. Varas vaivautui jopa varoittamaan tuttavaansa, kehottamaan häipymään tiehensä. Minkä kakara ottikin kuuleviin korviinsa, lähties juoksemaanharpyijasta vastakkaiseen suuntaan.
Nubes oli eri mieltä. Hän ei pitänyt saaliin karkuun päästämisestä. Vaikka vanhempi poika ei hänen ensisijainen kohteens aollutkaan, oli hän mielessään päättänyt tekevänsä hänestä esimerkin. Harpyija hengitti syvään, pää- ja rintahöyhenensä hengenvedon tahdissa pörhistyen. Silmät pysyivät herkeämättömän auki, antamatta tilaisuutta sokealle pisteelle. Sähkö rätisi äänekkäästi hänen sulissaan, ja sen vaikutuksen saattoi tuntea ilmassa. Ennen kuin nulikka ehti pinkoa liian kauas, Nubes keskitti elementtinsä ja sinkosi kirkkaana leimahtavan sähköpurkauksen valkeatukkaisen varkaan ohi kohti pakenevaa nuorta. Isku osui mihin pitikin, ja hetkellisen rätinän seasta saattoi erottaa vaimean ulvaisun, kun poika kaatui maahan. Hänen tukkansa sojotti söhköisenä ympäriinsä, ja kakara kouristeli maassa hiekkaista tietä vasten.
Hymy häivähti jälleen petolinnun suupielissä. Pojan matka oli katkaistu, ainakin toistaiseksi. Vasta nyt salli harpyija itsensä kohottaa kulmaansa mietteliäänä hänen katsoessaan aseitaan levottomasti puristavaan albiinoon. Tyttö, oli tuttavansa sanonut. Nubesille ei moisilla asioilla ollut väliä, mutta hän oli ärsyyntynyt, eitteivät tarkat silmänsä muka olleet poimineet kyseistä seikkaa aiemmin. Mies vaihtoi painoaan jalalta toiselle, kuin härnäten. Kestäisi hetki, ennen kuin hän saisi luotua sulkiinsa sähkövarauksen uudelleen. Sääli, sillä varkaan kädessään pitelemät metalliset aseet houkuttelivat häntä kovasti.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Nov 9, 2015 23:12:53 GMT 3
Kynsi
No se poika ei juossut pitkälle. Eipä se, että Kissankynsi oli hänestä välittänytkään. Siitä pääsisikö tämä pakoon vain. Hän ei kuitenkaan pitänyt siitä kuinka helposti harpyija sai tämän iskettyä kumoon sähköllään. Siksi, ettei nuorella albiinolla itsellään ollut mitään millä taistella sähköä vastaan. Hän sai harmikseen viimein ajateltua senkin, että hänen omat aseensa olivat metallia eli ne johtivat sähköä varsin kiitettävästi, mutta ei hän niitä voinut poiskaan heittää koska silloin hän oli aseeton eli siitäkään ei ollut mitään hyötyä. Mistään ei tuntunut olevan. Ehkä hän olisi paremmassa turvassa aavikkoilveksen hahmossa. Se ei sentään taistellut metallilla vaan kynsillä ja hampailla, mutta senkin pystyi kyllä sähköttämään hengiltä.
Kynsi silti kieltäytyi näyttämästä pelkoa. Jos hänen täytyisi kuolla, hän kuolisi rohkeasti taistellen. Hän oli liian ylpeä käpertyäkseen kerälle uikuttaen ja armoa anellen. Ei kävisi laatuun. Hänen itsensä piti kuolla rohkeasti ja niin, ettei jossain kaukana oleva Lukkikaan häpeäisi hänen loppuaan. Ketään muutakaan hän ei osannut ajatella kuin sitä miestä jota hän oli kutsunut veljekseen. Harmi, ettei hän ollut saanut tavata tätä enää uudelleen ja tämä tuskin koskaan saisi edes tietää mitä hänelle oli tapahtunut, mutta siitä huolimatta. Verenväriset silmät katsoivat vihaisesti suurta siivekästä ja koska tämä ei ollut jo sähköttänyt häntä, nuori varas tajusi että hänellä saattoikin olla hetki aikaa tehdä oma siirtonsa.
Se ei ollut pois päin harpyijasta kuitenkaan. Ei karkuun vaan kohti. Hän piti silmänsä tämän kasvoissa hämätäkseen mihin aikoi iskeä. Hänen kohteensa oli vatsa. Hän saattoi vain toivoa, ettei suuri tumma siivekäs vai lentäisi hänen ulottumattomiinsa koska hänellä ei ollut pitkän matkan asetta. Ehkä jos hän saisi joskus tilaisuuden hän hankkisi sellaisen ja opettelisi käyttämään sitä.
Mori
Synkkä mies oli kierrellyt jo jonkin aikaa väen paljoudessa ja koko etsintä touhu alkoi häntä jo kyllästyttämään. Hänen etsimäänsä velhoa ei vain löytynyt ja hän alkoi olla varma, että jotkut väestä katsoivat häneen vähän levottomasti. Tottahan joku saattoi tuntea tämän ruumiin joksi hän oli pukeutunut ja tietää haltiamiehen jo kuolleen. Heidän aivonsa kertoivat heille, että heidän täytyi olla erehtynyt, mutta heitä häiritsi siltikin. Morin oli lopulta ollut pakko kävellä taas syrjemmälle väen seasta laatimaa uusi etenemissuunnitelma, mutta sitten hän kuuli jotain ääniä tulevan tyhjien katujen suunnalta. Sähköinen rätinäkin erottui hetken. Ilman parempaakaan tekemistä hän käveli kurkistamaan tuolle kadulle ja katsoi mitä siellä oli tapahtumassa. Hän ei ollut yllättynyt nähndessään sen saman harpyijan johon hän oli aiemminkin törmännyt, mutta hän näki myös sen kakaran joka oli häneen pakoon juostessaan törmännyt. Vieläkö nuo kaksi jatkoivat 'leikkimistään'? Siellä oli myös joku toinenkin poika joka makasi pitkin pituuttaan kadulla.
"Et nähtävästi ole keksinyt parempaa tekemistä kuin kakaralla leikkimisen." Mori totesi.
|
|
|
Post by Ghaldun on Nov 12, 2015 18:40:47 GMT 3
Srelárva Nubes Ocaer
Tumma veri tahri harpyijan kynsiä ja jalkaa, ja tällä kertaa oli toinen pedon omaa. Mies tunsi nesteen valuvan ohuena norona pitkin säärtään, punaisuuden korsotuessa vasten harpyijan harmaata ulkomuotoa. Haava ei ollut syvä, mutta oli rikkonut ihon kunnolla. Verenvuoto ei kuitenkaan ollut turhan vilkasta, eikä Nubes ollut siitä huolissaan. Jalkaa ja viiltohaavaa pisteli kyllä, mutta mies oli kokenut pahempaakin.
Nuoren silmissä paloi hänen katsoessaan harpyijaa kiivaasti. Varas ponnisti itsensä jälleen liikkeeseen. Sinnikäs kakara. Nyt Nubes ei roikottanut kynsissään mitään ylimääistä taakkaa, ja hänen molemmat jalkansa olivat tukevasti maassa. Harpyija laski painonsa enemmän paremman jalkansa varaan ponnistaessaan itsensä irti tienpinnasta. Syöksähtäessään tuijotti kakara sinnikkäästi häntä silmiin. Lähes kaksi päätä lyhyemmällä haltialla ei olisi toivoakaan osua häntä kurkulle. Seuraava miehen keskittymisen aihe olisi rintakehä, johon yltäminen suoriutuisi rovolta sekin vaivoin.
Joku puhui, mutta mies ei suonut kuuluneelle äänelle pisaraakaan huomiota. Hänen huomiotaan ei harhautettaisi toistamiseen. Pedon mitta oli täynnä, mitä keskeytyksiin tuli. Väliintulija saisi katua, mikäli erehtyisi peremmälle kujalle.
Ylpeytensä otti kolhun jo yhdestä osumasta, joten harpyija iski siivillään hyppynsä seuraksi. Puukon terä viisti ohitse hänen polvensa korkeudelta, hipoen jalan sulkia. Tyttö ei pelleillyt; korkeus oli sama, jolla vatsansa oli ollut enne loikkaansa. Harpyija virnisti. Nulikka ei tähdännyt iskujaan härnäykseen. Samaa ei voinut sanoa Nubesista. Hän yritti tarttua tytön mustaan huppuun, tarkoituksenaan riuhtaista ja lähettää varas voimalla kohti talon puista seinää.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Nov 14, 2015 20:47:55 GMT 3
Kynsi
Isku ei osunut kohteeseensa, mutta läheltä piti. Se oli viistänyt suuren siivekkään jalan sulkia aiheuttamatta vahinkoa. Harpyija oli ehtinyt hypähtää pois sen tieltä. Se ei kuitenkaan lannistanut albiinon varkaan taistelutahtoa. Hänen olisi yritettävä kovemmin sillä hänen oli selvittävä tästä. Haroyijalla tosi oli etunaan koko ja nuo siivet joilla lentää Kynnen ulottumattomiin. Hän ei mitenkään yltäisi viiltämään tämän kurkkua auki ja jalkoihin kohdistunut isku ei ollut tarpeeksi kohtalokas ellei hän saanut leikattua koko jalkaa poikki tai osuttua pääsuoleen. Hänen olisi jotenkin päästävä ylemmän. Hyppääminenkään ei tuonut tarpeeksi korkeutta, mutta ehtisikö hän kiipeämään ylemmäs? Wariandissa se olisi toiminut. Täällä se vaati suurempaa tarkkaavuutta.
Pehmeä miehen ääni puhui yllättäen, mutta se ei tuntunut olevan tarkoitettu kenellekään oikeastaan eikä Kynnellä ollut aikaa huomioida sitä. Se oli liian vaimea jotta sanoista olisi saanut selvää keskellä taistelun tuomaa veren kohinaa korvissa. Haltiamies ei edes sekaantunut hänen ja harpyijan taisteluun vaan pysytteli suosiolla sivussa kujan päässä katsomassa. Nuori albiino ei tarkistanut oliko tämä siellä, mutta saattoi tuntea jonkun katselevan. Hän sysäsi tunteen syrjään ja keskittyi siihen mitä oli tulossa harpyijan suunnalta.
Nuoren varkaan iskuun vastattiin saman tien yrityksellä tarttua hänen huppuunsa. Kynsi huomasi yrityksen ja koetti reagoida siihen kumartumalla ja kierähtämällä pois sen ulottuvilta, mutta ei ollut aivan tarpeeksi nopea siihen koska vasta laskeutui loikastaan maahan. Yksi noista terävistä kynsistä osui huppuun, mutta siitä ei tullut kunnon otetta niinpä nuori albiino ei ihan lennähtänyt kipeästi puu seinää päin. Hän menetti kyllä tasapainonsa ja kaatui seinää päin ennen kuin kynsi irtosi hupusta. Hän ei kuitenkaan jäänyt paikoilleen vaan kierähti ja nousi takaisin jaloilleen, mutta ei tiennyt mitä lähtisi yrittämään koska oli täysin toivotonta yltää lentävään harpyijaan. Toistaiseksi hän ei tiennyt mitä muutakaan voisi tehdä kuin väistellä ja odottaa tilaisuutta. Harmi vain, että tummalla siivekkäällä oli etunaan vielä siipien ja koon lisäksi sähkön käyttö kyky. Kynsi siirsi hieman katsettaan ympäristöön etsien kohtaa josta voisi nopeasti kavuta ylös.
|
|