|
Post by RavenGuardian on Sept 14, 2015 0:12:40 GMT 3
Kenna
Kenna käänsi valkoiset silmänsä kettupatsaaseen. Hymy ei kuollut hänen kuoleman liilauttamilta huuliltaan. "Sen siitä saa kun koettaa asioida negromaagikkojen kanssa." Hän kertoi ja kohautti olkiaan. "Tosin enpä minäkään odottanut ihan tällaista. Eihän tämä kovin kaunista ole, mutta ainakin olen saanut pitää älyni." kapteeni naputti etusormellaan päätään hieman virnistellen. "Kaikkeen tottuu. Vaikka minusta tuntuu yhä hieman kummalta istua täällä puhumassa patsaan kanssa. Ei millään pahalla." Häntä oikeastaan yhä kiinnosti millainen kirous kettupatsaan oli vallannut ja kuinka se oli oikeastaan käynyt, mutta toistaiseksi hän päätti olla kysymättä. Sirpalekorva tuskin kertoisi sitä. Entinen piraatti koetti totutella ajatukseen ettei ollut enää miehistönsä parissa, missä olisi voinut vain käskeä väkeään ja he tottelivat.
Kissankutsu osoitti rikkinäisellä flintlockilla Yaeaa ja oli ampuvinaan ennen kuin sitten laittoi aseen takaisin lanteillaan olevan huivin alle. "Tavallaan voisi sanoa niin. Se kyllä toimii hieman eri tavalla. Tarvitsee ruutia ja aiheuttaa pahempaa vahinkoa kuin nuoli." Hän kertoi ennen kuin heidän keskustelunsa kääntyi valheisiin. Entinen piraatti raaputti leukaansa luuhun ja jänteisiin asti repivillä kädellään. "Noh itse olen tottunut valheisiin. Kun piraattien keskuudessa liikkuu monien tarinat ovat salaisuuksia ja valheita. Erilaisia sellaisia. Ja minulla on hieman toisin kuin sinulla. Minun asemassani laivan kapteenina on puolestaan esitettävä viisaampaa kuin oikeasti oletkaan, muuten miehistö ei kunnioita sinua. On myös joskus esitettävä rohkeampaa kuin onkaan, koska muutoin miehistökin alkaa pelätä. "Kissankutsu kallisti hieman päätään. "Pystyn siis kertomaan usein miten milloin joku valehtelee."
Epäkuollut venytteli hieman sitten mikä taas aiheutti sen, että kyljen haava vuoti hieman, mutta siihenkään Kenna ei reagoinut. Hän katseli ympärilleen. " Käykö kauppasi hyvin? "Kapteeni kysyi. " Ja mikä on oikeastaan teidän tarinanne? Mistä olette lähtöisin ja kuinka päädyitte yhteen?" Uteliaisuudelleen entinen piraatti ei voinut mitään. Tarinat olivat olleet aina lähellä hänen sydäntään. Yleensä kylläkin mereen liittyvät, mutta miksei voisi nyt tutustua muuhunkin kun merielämä oli jäänyt taakse. Hän kuunteli hetken kuinka vesi rummutti vankkureiden kattoa. Heillä olisi vielä pitkälti aikaa yhdessä.
|
|
|
Post by sinjanko on Sept 16, 2015 8:18:46 GMT 3
"Totta, ja kyllä minustakin tuntuu kummallisesla jutella ruumiin kanssa." Sirpalekorva sanoi kireällä äänellä. Yaea Kaaot katsoi Sirpalekorvaa hieman huolestuneena, miettien milloin Sirpalekorva alkaisi raivota kunnolla. Vaikkei Sirpalekorva sitä myöntänytkään, suuttui hän todella helposti, ja alkoi aina suuttuessaa uhkailla kuinka paljon hänellä oikeasti on voimia, mutta jälkeenpäin päätyi katumaan sanojaan, ja murehtimaan menettämiään voimiaan. Yaea käänsi kuitenkin katseensa aika nopeasti Kennaan, sillä huomasi Kennan osoittavan häntä jollain. Se oli se joku outo merirosvojen ase merten toiseltapuolen. Yaea pelkäsi hetken Kennan valehdelleen sen rikkinäisyydestä, mutta Kenna vain leikki ampuvansa sillä Yaeaa, laittaen aseen lenteilleen. "Okei." hän sanoi pieni hymy huulillaan. "Selvä." hän sanoi, kun epäkuollut kapteeni kertoi kuinka hänen piti kapteenina esittää viisaampaa ja rohkeampaa kuin oikeasti oli. "Alkeellisia valheita teillä." mumisi Sirpalekorva jostain syystä. Yaea yritti olla välittämättä verestä joka Kennasta vuosi, mutta se edelleen ällötti häntä. "Ihan hyvin, vaikka välillä onkin rahasta pulaa." Yaea kertoi Kennalle. "No, tapasimme kotikylässäni Kiirassa. Eräänä päivänä sinne tuli joku outo kauppias, jonka mukana Sirpalekorva tuli. Onnistuin vahingossa tiputtamaan hänet, jolloin hänen korvastansa lähti pari palasta. Niinpä jouduin ostamaan hänet, ja pian kävikin ilmi että hän olikin elävä, ja meistä tuli ystäviä. Menimme sitten eräänä toisena päivänä katsomaan hevosia Sirpalekorvan kanssa, ja yritimme houkutella edes jonkun hevosen lähellemme omenien avulla ja menemällä piiloon puuhun. Frymos sattui saapumaan paikalle, ja onnistuimme vahingossa säikäyttämään hänet katkaisemalla erään oksan. Niin minä ja Sirpalekorva saimme tietää että Frymoskin osasi puhua, joten tututuimme häneen." Yaea kertoi mahdollisimman lyhyesti.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Sept 18, 2015 0:59:48 GMT 3
Kenna
Kapteeni Kissankutsu ei kiinnittänyt huomiota Sirpalekorvan kireään ääneen. Hän ihan suosiolla jätti sen huomioimatta eikä antanut sen vaivata itseään. Turha elämästä... tai kuolemasta... oli tehdä ikävää. Hän mieluummin vitsailisi eikä ottaisi asioita niin vakavasti. Toisaalta hän myös pakeni ajatusta tilanteen kauhistuttavuudesta. Hän oli kuollut, mutta ei kuitenkaan. Hänen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla todella kauhistunut juututtuaan limbon kaltaiseen elämään. Hänen ehkä olisi pitänyt tuntea häpeää siitä miltä näytti ja siitä, että haisi vereltä. Mutta Kenna kerta kaikkiaan kieltäytyi ajattelemasta sitä. Näin entinen piraatti loi itselleen suojakuoren, mutta sen takia hän saattoi tuntua hieman ärsyttävältä.
Kenna naurahti kettupatsaan sanoille. "Monien ruumiiden kanssa ei voikkaan keskustella. He ovat tahdottomia olentoja. Minä olen erikoinen." Mies totesi. Hän ei tosin tiennyt syytä siihen miksi hänestä oli tullut poikkeus. Sen negromaagikon oli täytynyt osata jotain mitä muu eivät ja hän oli halunnut Kennan ymmärtävän ja kärsivän tästä tilastaan. Alkuun hän olikin ollut kauhuissaan, mutta pian hän oli kuta kuinkin hyväksynyt asian. Ja jos ei ihan hyväksynyt, niin vain pistänyt sen piiloon ja leikkien ettei se häntä haitannut. "Usko tai älä. Minä olin joskus ihan kivannäköinen ihminen. Kuolema ei ole kaunista, mutta tekee meistä loppujen lopuksi kaikista samanlaiset " Kenna virnisti. "Paitsi en kyllä tiedä miten patsaalle käy? Oletko ikuinen vai kuoletko jos joku särkee sinut?" Asia kiinnosti häntä todella.
Joten Yaean liiketoimetkaan eivät aina tainneet sujua hirveän hyvin. Kenna katseli ympärilleen nähdäkseen mitä tämä oikeastaan edes myi. "Aye minullakin oli välillä hyviä ja huonoja kausia.Joskus olin saanut käsiini suunnattoman arvolastin ja siitä toki kapteenina aina sain parhaat palat päältä, mutta toisinaan meidän... krhm... asiointimme muiden laivojen kanssa ei aina sujunut yhtä hyvin. Tappioita tuli välillä. Satutko muuten myymään rommia?" Hän kysyi.
Kapteeni oli sitten kysynyt kuinka hänen seuralaisensa olivat oikeastaan tavanneet. Hän kuuli mitä kerrottiin. "Mielenkiinoista. On välillä hauska kuulla miten porukka oikein tapaa toisensa. Itse tapasin miehistöäni satamissa. Jotkut ilmoittautuivat vaan töihin laivalleni, osa pakottetiin hommiin merellä kun valtasimme aluksen, mutta loppujen lopuksi he jäivät meille. Ja mielitiettyni tapaisin..." Kenna vaikeni ja hetken aikaa hänen ilmeensä ei ollutkaan niin huvittunut. "Samapa tuolla." Hän tokaisi sitten äkkiä ja käänsi värittömät silmänsä uunin suuntaan.
|
|
|
Post by sinjanko on Sept 19, 2015 21:48:11 GMT 3
Yaea Kaaot kunteli rauhallisena Kennan ja Sirpalekorvan keskustelua. Häntä itseään hieman pelotti ajatus kuolemasta. Kaikki muut heistä neljästä oli kokenut jonkinlaisen lopun, mutta Yaealla se oli vielä edessä. Vaikka hänen päässään vilisi vaikka minkälaisia ajatuksia siitä miten hänen oma elämänsä päättyisi ja mitä hänelle tapahtuisi kuoleman jälkeen, yritti hän vain työntää ne ajatukset sivuun. Mitä turhaan murehtia tulevasta, kun nykyhetkessä oli jo tarpeeksi murehdittavaa. "En itsekkään tiedä oikeastaan jäänkö silti kummittelemaan tähän maailmaan jos särkeydyn, vai katoanko kenties, tai ehkä jopa saan ruumiini takaisin jotenkin ihmeellisesti. Mistä minä tietäisin." Sirpalekorva mumisi. "En valitettavasti, vaan kankaita, nappeja ja lankoja." Yaea kertoi Kennalle, vaikkei ymmärtänyt miten kuollut edes pystyi syödä tai juoda. Yaea kuunteli kuinka Kenna kertoi tarinaa siitä kuika hän tapasi missäkin laivansa miehistön. Kuitenkin Kenna hiljeni heti kun tajusi maininneensa mielitiettynsä. Yaea katsoi Kennaa hieman surullisena, sillä Kennan oli varmaan vaikea puhua mielitietystään, joka oli varmasti kuollut jo. "Kertoisitko meille vaikka jotain tarinoita joita kerrotaan siellä mistä tulet?" hän kysyi hymyillen hieman, yrittäen saada Kennan ajatukset pois mielitietystään.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Sept 22, 2015 18:34:25 GMT 3
Kenna
Harmi olisi ollut mielenkiintoista tietää. "Kenna sanoi Sirpalekorvalle. Hän olisi edelleen halunnut tietää millainen kirous oikein oli muuttanut Sirpalekorvan kettupatsaaksi, mutta yhäkin päätti olla kysymättä sitä. Sen sijaan hän kysyi rommista Yaealta, mutta harmikseen sai kuulla ettei naisella ollut rommia myynnissä. "Minun kai pitää hankkia sitä sitten kylästä. Eiköhän siellä ole. "Kissankutsu kohautti olkiaan. Ei hänen oikeasti tarvinnut enää syödä tai juoda. Ruoka muuten oli menettänyt makunsa, mutta rommi oli yhä rommia. Se potkaisi yhä.
Sitten entinen kapteeni oli kertonut hieman miehistöstään. Tosin vain pinta hutaisuna kunnes oli päätynyt melkein kertomaan rakkaastaan. Nainen oli poissa. Tämä oli kuollut rohkeana ensimmäisten joukossa kun Kapteeni Kissankutsun virheestä he olivat käyneet sen kirotun negromaagikon laivan kimppuun. Hänen koko miehistönsä oli painunut aaltojen alle. Se oli ollut hänen perheensä. Vain hän yksin oli jäänyt heitä muistelemaan ja se tavallaan teki tästä kirouksesta pahemman. Niin negromaagikko olikin sen tarkoittanut. Yaea kuitenkin koetti kääntää hänen huomionsa muualle, ehdottamalla että hän kertoisi tarinan. Kenna arvosti tuota ehdotusta. "Hyvä on katsotaanhan...
Eräänä synkkänä ja myrskyisänä yönä niin kuin tämäkin on, Onnettaren sormen merirosvo kapteeni löysi aution saaren rannikon lähistöltä verkkoon sotkeutuneen merenneidon. Kapteeni oli hyvä sydänminen joten hänen kävi tuota olento parkaa sääliksi ja vaikka hän olisi voinut ottaa neidon myydäkseen sillä merenneidot olivat arvokasta kauppa tavaraa, hän sen sijaan päätti vapauttaa tämän. Merenneitojen tiedetään olevan viekkaita ja häijyjä olentoja, mutta tämä yksilö oli pelastumisestaan niin kiitollinen, että lahjoitti kapteenille maagisen medaljongin joka kohisi kuin meri ja jossa oli liikkeessä olevan meren kuva. Hän kertoi kapteenille, että korun avulla tämä pystyi hallitsemaan merta ja sen olentoja, mutta hänen ei tulisi käyttää sitä väärään tarkoitukseen. Neito sanoi luottavansa kapteenin hyväntahtoisuuteen ja sen takia luopui medaljongista. Sitten merenneito katosi takaisin meren aaltoihin eikä kapteeni tavannut häntä enää. Ei ainakaan pitkiin aikoihin.
Ensin kapteeni ei käyttänyt saamaansa lahjaa mihinkään. Hän antoi sen vain levätä kaulallaan muistona neidosta, mutta pikku hiljaa hänen uteliaisuutensa heräsi. Hänen viimeiset ryöstönsä eivät olleet tuottaneet tulosta ja tilanne alkoi olla epätoivoinen. Niinpä seuraavan kauppalaivan kanssa asioidessaan, kapteeni päätti käyttää korun mahtia, mutta vain tämän kerran. Hän kutsui meren myrskyämään ja ajamaan kauppalaivan ahdinkoon. Hän kutsuin merestä pedon hyökkäämään laivan kimppuun. Näin hän sai hankittua itselleen mahtavan aarteen, mutta silloin heräsi myös hänen vallanhimonsa alku. Hän oli huomannut mikä mahti korulla oli ja hän päätti käyttää sitä uudelleen. Menestys seurasi toistaan ja mitä enemmän korua hän käytti sen ahneemmaksi hän tuli. Hän kesytti merestä itselleen orjansa ja kun hänen miehistönsä viimein kapinoi, kapteeni tapatti heidät kaikki. Hänen laivansa ei enää tarvinnut miehistöä.
Mertenväki kuitenkin huomasi tämän tilanteen ja huolestui siitä. Heidän oli tehtävä jotain asialle ja niin he lähettivät kapteeni n aikoinaan pelastaman merenneidot ottamaan medaljonki takaisin. Viehättävänä ja viekkaana olentona neito vietteli kapteeni ja anasti takaisin korun jonka jälkeen merenväki langetti kapteenin ylle kirouksen. Mies tuli purjehtimaan meriä ikuisesti yksinään ja kuka tuon aavelaivan kohtasikaan sai epäonnen niskaansa."
Kenna vaikeni hiljaa kuunnellen myrskyn ääniä ulkoa. Hän huokaisi hieman. Tosin hänen ei kyllä varmaan tarvinnut hengittääkään enää. "Merillä tässä tarinassa oli enemmän jännitystä. Hmp harmi, etten oikeastaan tiedä tarinoita maalta." Hän totesi.
|
|
|
Post by sinjanko on Sept 23, 2015 17:32:06 GMT 3
"Kyllä sieltä saa varmasti rommia, mutta onko sinulla rahaa?" Yaea Kaaot kysyi varovasti Kennalta. Yaea kuunteli kiinnostuneena koko tarinan loppuun. Tarinan jälkeinen hiljaisuus vaivasi häntä hieman, mutta onneksi Kenna rikkoi hiljaisuuden. "Kyllä se silti aika jännittävältä kuulosti." hän sanoi hymyillen hieman.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Sept 25, 2015 16:30:32 GMT 3
Kenna
Entinen kapteeni epäröi ja tunki sitten kädet taskuihinsa, mutta sormet eivät tavanneet mitään muuta kuin yhden kolikon josta hän ei ollut varma olikohan se edes käypää rahaa täällä. Saattoihan toki olla että muualta tullut kolikko olisikin jonkun mielestä harvinaisuus. Mistä sitä tiesi. Mutta miten Kissankutsu saisi selville sen arvon? Luusormet kaivoivat kolikon esille ja Kenna löi sen toiselle kämmenelleen lepäämään. Se olin hyvin pieni raha. Ei juuri paljon arvoinen siellä mistä merirosvo oli tullut. "Luuletko, että kauppiaat ottaisivat tämän vastaan?" Kenna kysyi haltianaiselta. Hän toki voisi käyttää ääntään ja puhua kolikon arvokkaaksi olihan hän hyvä uskottelemaan toisille mitä hyvänsä, mutta siinäkin oli nykyisin se ongelma että muut juoksivat karkuun hänen nykyistä olemustaan. "Muu omaisuuteni on tainnut upota meren syliin laivani kanssa."
Tarina oli kerrottu ja ilmeisesti muut siitä pitivätkin vaikka ei kunnon tunnelmaa pystynyt luomaan näin maissa. Kissankutsun täytyi kerätä tarinoita maista jos mieli vielä kertoa kauhujuttujaan. Tosin oli kyllä aika kauhua jo muutenkin kun hänenlaisensa ruumis näyttäytyi väen keskuudessa. Ei siihen enää tarinoita tarvittu. Oli varsin yllättävää, etteivät nämä hänen seuralaisensa olleet koettaneet paeta häntä tai hankkiutua eroon hänestä. Ei Kenna tosin tiennyt toivoisivatko he hänen mieluummin menevän pois verenhajuineen ja rujoineen ulkomuotoineen. Todennäköisesti kyllä tai sitten he vain alkoivat pikku hiljaa tottua häneen. ja niin kauan kuin kukaan ei mitään sanonut - ja ehkä vaikka sanoisikin - Kapteeni Kissankutsu viettäisi aikaansa täällä suojassa sateelta. "Merillä heikkohermoisimmat ja taikauskoisimmat menivät varuilleen näistä tarinoista." Kenna kertoi. "Loppujen lopuksi monet merimiehistä ottavat tarinat vakavasti. Minäkin olen nähnyt ainakin kymmenisen aavelaivaa ja toista kymmentä merihirviötä... ja merten julmia kaunottaria." Epäkuollut virnisti.
Kissankutsun suunnitelmat olivat vielä auki tämän maan osalta. Kukaan ei varmasti halunnut epäkuollutta hääräämään vaikka kokiksi majataloonsa. Oli oikeastaan aika vähän paikkoja mennä jos oli jo kuollut. Kenna varmaan kuitenkin näin alkuun koettaisi ottaa selvää olisiko saarella laivoja. Pakko-ottamaan laivaa hän ei yksinään kyennyt, mutta olihan se alku jos löytäisi hyvän paatin. Ja jos täällä oli laivoja mikseivät ne olleet jo purjehtineet sinne mistä kapteeni oli tullut? Oliko saaren ympärillä tosiaankin jonkinlainen suojaloitsu tai vastaava... vai oliko toinen maa vain yksinkertaisesti liian kaukana? Turha sitä miettiä nyt koska se ei itsekseen miettimällä auennut. Piraatin täytyi päästä näkemään enemmän.
Toinen hänen suurin mysteerinsä oli hänen oma ruumiinsa. Eikä hän nyt ajatellut vain sitä, että kuinka tämä oli ylipäätään mahdollista vaan myös sitä kuinka kauan hänen 'kirouksensa' kestäisi. Alkaisiko hän ehkä jossain vaiheessa sittenkin mätänemään? Suuria mysteerejä.
|
|
|
Post by sinjanko on Sept 27, 2015 12:49:01 GMT 3
Yaea Kaaot katsoi pohdiskellen pientä kolikkoa, jonka Kenna kaivoi taskujensa pohjalta. "En ole varma, moni pitää tuöta varmasti väärennettynä, mutta joku joka uskoo tosiaan tuon olevan jostain merien takaa, voi jopa pitää tuota aarteena." hän mietiskeli ääneen. Yaea ei ollut aivan varma tarkoittiko Kenna noilla merten julmilla kanottarilla seireeneitä, joista hän oli kuullut jotain. Hän ei kuitenkaan esittänyt ksymystä siitä, vaan siirsi katseena Frymokseen, joka näytti nukahtaneen. "No, mitä muuta oikein aijot tehdä sitten siellä kylässä vaan kuin ostaa rommia?" Yaea kysyi varovasti.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Sept 28, 2015 0:52:21 GMT 3
Kenna
Kissankutsu oli jo tavallaan kyllä tiennytkin vastauksen kolikkokysymykseen, mutta nyt hän oli vielä saanut vahvistuksenkin siitä. Täällä tosiaan väki ei tainnut tietää juuri mitään maailmasta tuolla jossain. Ihan kuin maailma tuolla jossain ei tiennyt mitään tästä maasta täällä. Kenna tarvitsisi tosiaan kaikki puheenlahjansa jotta saisi kolikon vaihdettua rommiin. Tosin hän oli aika varma, että kun hän koettaisi puhuja kylässä jollekin, hän aiheuttaisi vain paniikin. Tai oikeammin hän ei ehtisi sanoa sanaakaan ennen kuin väki jo juoksisi karkuun. Paniikin jälkeen yleensä seuraava reaktio oli inho. Varsinkin täällä missä ihmiset eivät olleet suuressa suosiossa. Vielä vähemmän kuolleet ihmiset.
Epäkuollut kapteeni rapsutti leukaansa mietteliäänä. "Minua ihmetyttää suuresti se että te ette juosseet minua karkuun." Hän sanoi. Häntä kiinnosti tietää syy siihen. Tosin tämä joukko tuntui koostuvan varsin mielenkiintoisasta väestä joten ehkei yksi epäkuollut juuri haitannut. Tai tarkemmin ajateltuna olihan Kenna nähnyt heidän ilmeissään sekä pelkoa että inhoa, mutta paikalla he olivat yhä. Se puhuva hevonen jopa nukkui nyt. Mahtoivatkohan Yaea ja Sirpalekorva uskaltaa asettua nukkumaan? Kettupatsas ainakin tuntui yhä varsin epäilevältä Kissankutsun suhteen. Yaea vaikutti jo hieman rennommalta epäkuolleen seurassa.
Entisen kapteenin täytyi miettiä hetken kun kysymys siitä mitä muutahan hän tekisi kylässä kuin hankkisi rommia. Nuo valkoiset silmät näyttivät hyvin mietteliäiltä hetken ennen kuin Kenna nyökkäsi kuin olisi sopinut jonkun kanssa jotain. Sitten virnistys levisi kapteenin kasvoille. "Ajattelin ryövätä kylän, raiskata muutaman naisen ja pakko-ottaa laivan." Hän kertoi ja sitten virne vain leveni entisestään hänen hetken nauttiessaan toisten mahdollisesta hämmenyksestä. "Vitsailin. Aion saada lisää tietoja tästä maastanne. Erityisesti mahdollinen laivaliikenne kiinnostaisi." Sitten Kenna vakavoitui hieman. "Tosin epäilen kyllä, että kyseleminen tulee olemaan hieman hankalaa nykymuodossani."
|
|
|
Post by sinjanko on Sept 28, 2015 15:28:56 GMT 3
"Saattaa ehkä johtua siitä ettei minulla ole mitään syytä pelätä sinua." Sirpalekorva vastasi heti ensimmäisenä. "No, kai sinuun alkaa vähitellen tottua." Yaea Kaaot sanoi hieman hymyillen Sirpalekorvan jälkeen. Hymy katosi kuitenkin nopeasti Yaean kasvoiltaan, kun kapteeni Kissankutsu vastasi Yaean esittämään kysymykseen. Yaea oli kuitenkin hieman jopa onnellinen että tuo oli pelkkä vitsi. "Kyllä täällä jotain laivaliikennettä on, muttei kauheasti." Yaea kertoi hiljaa. "Kokeile vaikka naamioitua hieman, niin että saat kerättyä tietoa edes jonkin verran ennen kuin sinun tajutaan olevan epäkuollut." hän ehdotti varovasti, haukotellen heti sen jälkeen. Häntä alkoi jo hieman väsyttää, mutta hän ei ollut varma kannattaisiko hänen nukkua kun Kenna oli täällä.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Sept 30, 2015 19:08:58 GMT 3
((saisitko kirjoitettua hieman pidempiä viestejä ja jaettua niitä kappaleisiin? Helpottaisi vastaamista ja lukemista)) Kenna
Entinen kapteeni naurahti toisten vastaukselle siihen miksi toiset eivät olleet juosseet häntä karkuun. "Niin epäkuolleet harvoin tekevät mitään patsaille. Elävä liha on enemmän meidän mieleen." Hän myönsi. Tosin kun ei ollut ketään ohjailemassa tätä epäkuollutta, hän mieluummin jätti muutkin rauhaan. Ehkä muut epäkuolleet himoitsivat verta ja elävää lihaa, mutta Kenna ei ollut vielä kokeillut syödä ketään. Ehkä kun siitä sai maistiaisen alkoi himoitsemaan sitä, muuten tämä ruumis ei tuntenut minkäänlaista nälkää. Eihän hän loppujen lopuksi myöskään tiennyt kuinka nergromagia toimi. Ehkä hänen pitäisi koettaa jututtaa toisia epäkuolleita - joilta tuskin sai mitään järkevää vastausta - tai negromaageja, jotka toistaiseksi loistivat poissa olollaan ja joiden kanssa hänen muutenkin oli tarkoitus päästä juttusille. Yaea sanoin puolestaan, että Kennaan tottui. Oli siinä töitä että tottui sellaiseen jolla melkein suolet roikkuivat pihalla ja joka haisi vereltä. Lisäksi hänen olisi kyllä varsin hankalaa naamioitua kun hän lähtisi kylään kysymään niistä laivoista. Yksikään alus ei myöskään tainnut purjehti a merien taakse eikä entinen kapteeni yksin voisi vallata laivaa. Mutta jostain oli lähdettävä liikkeelle. Kissankutsu voinut vain jäädä istumaan paikoillaan sormi suussa. Kenna levitteli käsiään hieman. "Naamioituminen on aika hankalaa. Minä olen sitä paitsi merirosvo. En näyttelijä tai vakooja." Hän sanoi. "Osaatko sinä tehdä asialle jotain?" Pitäisiköhän haavat sitoa jollain piiloon? Entä menisikö kalpea iho ja valkoiset silmät? Mitä tehdä tälle verenhajulle. Hän saattoi silti näyttää kuolleelta, mutta kai sitä voisi yrittää jotain. Ehkä väki ei sitten huomaisi. Kissankutsu ei ollut aiemmin edes ajatellut koko naamioitumista. Suurin syy varmaan siihen oli se että hän oli yksikertaisesti tottunut aina olemaan oma itsensä. Merirosvon ei tarvinnut naamioitua.
|
|
|
Post by sinjanko on Sept 30, 2015 21:30:21 GMT 3
Yaea Kaaot
Yaea katseli nauravaa Kennaa, joka kertoi kuinka elävä liha oli enemmän epäkuolleiden makuun. Hän toivoi että Kenna ei olisi niitä epäkuolleita, jotka söivät elävien lihaa. No, nytten ainakin selvisi mikä muukin kuin rommi kuului epäkuolleiden ruokavalioon.
Yaean miettiessä yhä enemmän söikö Kenna elävien lihaa, hänen päähänsä tuli jopa hieman surullinen ajatus. Kenna ole kertonut että joku nergomaani oli tehnyt hänestä elävän ruumiin, mutta Kenna oli silti säilyttänyt oman tahtonsa. Entä jos Kenna vain luuli säilyttäneen oman tahtonsa, menettäen sen aina välillä niin että hänet kironnut negromaani käski häntä tekemään jotain hyvin kamalia asioita. Tai sitten jonkun tietyn sanan sanoessa Kenna muuttuisi elävien olentojen lihaa syöväksi hirviöksi. Asia alkoi vähitellen kiinnostaa jopa häntä, sillä ei joka päivänä tai yönä mitään epäkuolleita nähnyt. "Syövätkö epäkuolleet uhrinsa elävältä, vai kokkaavatko he uhrinsa elävältä, vai kenties tappavatkohan he uhrinsa ennen kuin kokkaavat tai syövät hänet?" Yaea kysyi yhtäkkiä. Hän ei ollut itsekkään varma miksi kysyi sellaista, mutta hän syytti siitä väsymystä.
Yaea katsoi Kennaa mietteliäänä, miettien miten Kenna saisi piilotettua kaikki selvät epäkuolleen piirteet. "Monta vaatekerrosta saattaisi ehkä auttaa jotenkin mädän hajun peittämisessä. Pitkä, hupullinen viitta saattaisi auttaa peittämään silmät. Kasvomaalaukset auttavat varmasti jotenkin peittämään valkoisen ihon, ja saavat muut luulemaan että tuo sinun valkoinen iho on pelkkää maalia. Molempiin käsiin tarvitset kyllä hanskat, jotka peittäisivät tuon luurangon ja tuon valkoisen ihon. Jollain huivilla saisit peitettyä kaulan haavan ja valkoisen ihon." hän pohdiskeli ääneen. Jostain kaukaa kuului jyrähdys, josta Yaea ei kauheasti pitänyt. Ei hän ukkosta pelännyt, mutta salama saattoi sytyttää jonkun puun tuleen, ja koko metsä saattoi palaa. Hän kyllä epäili sen mahdollisuutta vakavasti, sillä tuskimpa sateen kastelema metsä vain syttyisi tuleen. Rankkasade kuitenkin sammuttaisi sen hyvin nopeasti.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Oct 2, 2015 1:32:21 GMT 3
((Näyttää hyvältä))
Kenna
Entinen kapteeni piti itseään vapaantahdon omaavana olentona vaikka totuus oli ettei hän oikeastaan voinut olla varma eikä hän ollut asiaan ollenkaan perehtynyt saati sitä ajatellut enempää kuin sen lyhyen hetken milloin hän oli herännyt epäkuolleena. Kenna oli alkuun ollut ihan sekaisin ja luullut vielä elävänsä joten hän oli ensin säikähtänyt näitä haavoja, mutta pian hän oli tajunnut miten asiat olivat. Sitten hän oli pikku hiljaa oppinut lisää asioita tilastaan. Ensin hän oli huomannut ettei hänellä ollut nälkä. Sitten, ettei häntä väsyttänyt. Vahingossa hän oli myös tullut huomaamaan että kaikki muut haavat paranivat paitsi nämä jotka hänellä oli ollut ennen kuolemaansa. Mutta asiaan. Hänestä tuntui , että toistaiseksi kaikki oli mennyt juuri niin kuin hän oli halunnutkin ja kai sen negromaagin olisi pitänyt olla lähettyvillä kontrolloidakseen häntä, mutta mistä hän sen olisi tiennyt. Kukaan ei ollut kertomassa hänelle.
Kenna kallisti hieman päätään kuullessaan seuraavan kysymyksen. Hän vastasi siihen ensin sillä tavanomaisella hyväntuulisella virneellään." Kuulehan, minä olen aika tuore epäkuollut enkä ole vielä edes näykkäissyt ketään. Minä en yksinkertaisesti tunne minkäänlaista nälkää tai tahtoa syödä ketään. " Hän kertoi ja kohautti sitten olkiaan. "Mutta minä kyllä kokkaisin ruokani mieluusti ensin. Pitäisin sellaisesta pihvistä joka olisi puoliksi kokattu ja mieluitenkin en haluaisi, että ruokani sätkii vielä lautasella."
Yaean mietteliään ilmeen alla, Kenna levitti käsiään kun ollakseen kunnolla tarkasteltavissa. Hän tosi yhä istui jalat ristissä maassa. Kenna kuunteli mitä hänelle ehdotettiin naamioitumiseksi. "Tarvitsen siis viitan, huivin ja hanskat. "Hän totesi sitten. "Katso, olen jo maalannut silmäni." Kenna osoitti silmiään jonka reunukset oli raskaasti mustattu kajaalilla merirosvojen tapaan. Tosin ne vain korostivat hänen valkoisia silmiään. Hyvä hävisi hänen kasvoiltaan sitten ilmeen muuttuessa mietteliääksi. "Ovatko värittämät silmät jotenkin poissa muodista?" Hän kysyi sitten. "Sinullakin on aika erikoiset silmät muuten."
Kissankutsu nosti hieman päätään pystyyn kun kuuli jyrinän kiirivän taivaalla. Merillä myrsky oli aina paha asia. Salama saattoi sytyttää mastot tuleen tai korkeat aallot kaataa laivan. Kenna oli joskus menettänyt muutamia miehiään kun myrskyaalto oli tempaissut heidät kannelta mereen. Maalla ei voinut tulla pyyhkäistyksi upoksiin joten ei kai myrskystä ollut niin paljoa haittaa. Kenna ei ainakaan osannut ajatella syytä pelata myrskyä maalla.
|
|
|
Post by sinjanko on Oct 2, 2015 20:45:36 GMT 3
Yaea Kaaot
"No, kuka nyt muka haluaisi sätkivää ruokaa." Yaea sanoi hieman huvittuneena. Viimevuosien aikana Yaea ei ollut syönyt lihaa niin paljon kuin aikoinaan asuessaa vanhempiensa luona. Puhe vielä elävästä ruoasta toi erään kylmiä väreitä aiheuttavan muiston mieleen. Hän ei ollut enään niin varma, mutta pienempänä hän pystyi vaikka vannomaan nähneensä vielä jonkun kalan liikkuvan, vaikka kyseinen kala oli jo tukehtunut aivan hetki sitten.
Kennan toteamus toi Yaean kuitenkin pois ajattelemasta liikkuvia kuolleita kaloja, ja keskittymään muihin, ehkä jopa tärkeämpiin asioihin. "Niin." hän vastasi Kissankutsun toteamukseen. "Hienoa! Taidat vain tarvita ehkä hieman enemmän kasvomaalauksia." Yaea sanoi huvittuneena. Hän ei ollut varma johtuiko ilo pelkästä väsymyksestä vai hyvästä seurasta. "Ne tuskimpa ovat koskaan olleetkaan muodissa, mutta ei se siitä johdu. Monien mielestä ne saavat sinut varmasti vain näyttämään pelottavammalta, jolloin sinun on vaikeampi ottaa selvää tästä maasta." Yaea sanoi oikein perustellen vastauksensa. "Totta. Sen takia minua kummaksuttiinkin kotikylässäni, jotkut väittivät minua jopa demonin riivaamaksi. Senpä takia vanhempani lähettivät minut myymään kankaita, nappeja ja lankoja." Yaea kertoi hieman vakavampana. Normaalisti hän ei olisi kertonut kenellekkään suhtkot täydellistä totuutta, mutta Kenna olikin erilainen kuin muut. Hän oli kuollut.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Oct 3, 2015 2:28:20 GMT 3
Kenna
Kissankutsu hieman mietti tulisiko hänelle oikeastaan enää koskaan nälkä. Tällä hetkellä vaikutti siltä, että hänen mahalaukkunsa, joka hieman kyljen haavasta mahdollisesti pilkistikin, oli täysin tyytyväinen nykyiseen syömättömään tapaan. Mutta jos hän joskus vielä söisi jotain olisiko mahdollista, että hän lähtisi hyvinkin elävän riistan perään. Eivät kai kaikki epäkuolleet niin tehneet vai kuinka? Olihan epäkuolleita erilaisia... Kenna ei täysin ollut varma, mutta jossain vaiheessa hän kyllä löytäisi jonkun negromaagin kertomaan hänelle asioita. Ainakin hän toivoi niin ja ehkä hänellä olikin aikaa olla kärsivällinen. Ellei sitten tämä loitsu joka piti häntä 'elossa' yhtäkkiä vain kadonnut ja hän palaisi sitten maaksi.
"Löytyykö sinulta mitenkään tarvikkeita tehdä nuo ihme teot ulkonäölleni? " Kenna kysyi. "Sillä minun on muutenkin hieman hankalaa kävellä mihinkään kauppaan sisään... tai toisaalta saatan saada kaiken ilmaisiksi sellaisella tempauksella." Hän kohautti olkiaan ja räpäytti sitten värittömiä silmiään. "Vai eivät ole muodissa... hmm.. no saattavathan nämä olla hieman pelottavat." Hän kuunteli mitä Yaea kertoi omista silmistään sitten. "Väki on vain niin... hmm taikauskoista. Luulisi heidän jo alkavan tottua erilaisuuksiin, mutta ei. Minä en ole ollut noin valikoiva. Olisit ollut tervetullut minun laivalleni, mutta nyt laivani tosin taitaa olla meren pohjassa." Kenna raapi hieman hiekanvärisiä hiuksiaan epävarmana. "No mikäli vielä joskus saan laivan komentooni, voit aina tulla sinne mikäli myyntityösi alkaa tympiä. Merillä meillä oli vaikka minkälaista väkeä. Voimme seilailla pitkin maailman meriä ja ... krhm... asioida muiden laivojen kanssa." Hän tarjosi. "Kunhan sinulla ja seuralaisillasi ei sitten ole kamalasti mitään ihmisiä vastaan ja kunhan tämä minua ylläpitävä loitsu ei katoa."
Sade hakkasi yhä vankkureiden kattoa. Se sitten ei tuntunut loppuvan vaikka muuten äänet hetkeksi hiljenivätkin sisällä. "Minun täytyy vielä löytää negromaagikin ennen kuin voin palata merille." Kissankutsu totesi. "Sellaisen kanssa ei luulisi olevan hankaluuksia keskustella tämän näköisenä. Sellainen luultavasti jutteleekin mieluummin ruumiille... tai sitten tahtoo alistaa minut tahtoonsa. Mutta sen näkee sitten."
|
|