|
Post by RavenGuardian on Nov 8, 2015 21:17:59 GMT 3
Kenna
Valkoiset silmät seurasivat kun hahmo hoiperteli lähemmäs. Se ei liikkunut nopeasti vaan kankeasti kuin kuollut mikä se olikin. Sellainen ei tuntunut uhkaavalta. Varsinkaan kun Kenna itse oli jo kuollut. Mitäpä tuollainen hänelle voisi edes tehdä? Tappaa hänet uudelleen? Kenna huomasi arvioivansa heidän erojaan. Tuolla kuolleella ei ollut mitään tahtoa. Se kulki eteenpäin vaan pelkän käskyn ja lämpimän lihan toivossa. Entinen kapteeni ei myöskään liikkunut samalla tavalla. Hän oli säilyttänyt kyvyn liikkua aivan normaalisti. Tätä toista selvästi hallitsi joku ja sen jonkun täytyi olla jossain lähellä. Kysymys vain kuului miksi se oli tullut? Nekromaagigoilla varmaan yleensä oli jokin syy siihen mitä tekivät tai sitten tämä vain oli sekopää joka ahdisteli tiellä kulkevia. Kynne kurtisti hieman kulmiaan.
Sitten hän kuuli äänen murisevan hiljaa lähettyvillä ja käänsi katseensa tähän. Sirpalekorva. "En odottanut, että tosiaan pystyt liikkumaankin pidempiä matkoja. Yllätit minut taas." Kenna sanoi, mutta siirsi katseensa takaisin hahmoon ja vakavoitui. "Aye, lisää ruumiita." Entinen kapteeni arvioi tilannetta. Hahmo oli jo horjahdellut varsin lähemmäksi. Sillä oli samanlaiset elämän menettäneet valkoiset silmät kuin Kennallakin. Iho oli kalpea, mutta sen täytyi kuitenkin olla aika tuore ruumis kerran ainoa jälki mikä siinä oli, oli tuo ammottava reikä rinnassa. Tämä ruumis ei tainnut olla ollut missään vaiheessa haudattuna.
"Tiedätkö miten epäkuollut tapetaan?" Kenna kysyi vilkaisten Sirpalekorvaan pieni virne huulillaan kun oli arvioinut, ettei tilanne ollut niin vakava. Tuollahan oli vain yksi hidas ja tahdon kuollut kävelemässä. Se ei tuntunut uhkaavalta kummankaan heistä kannalta. Ehkä Yaeaen ja Frymosin, mutta Sirpalekorva ja Kenna olivat siinä välissä. Tuo ruumis tuskin edes välittäisi heistä kahdesta. "Tuhoa aivot ja se kuolee." Mutta miksi se oli lähetetty? Entinen merirosvo tarttui ensin rikkinäiseen flintlockiinsa, mutta muisti sitten ettei sillä voinut enää tehdä mitään joten hän tarttui seuraavaksi cutlass-miekkaansa. Yksinkertainen homma. Joka ei sitten osoittautunutkaan yksinkertaiseksi. Ruumis oli saanut kai toisenlaiset käskyt toimia. Se hoiperteli lähemmäs ja juuri kun Kenna aikoi sen keihästää, se käännähtikin ja kävi suoraan hänen kimppuunsa. He kaatuivat molemmat maahan ja ruumis koetti repiä häntä. Miekka oli uponnut pään sijaan sen kylkiluiden väliin eikä kenna saanut sitä irti. Hänellä oli täysi työ pitää ruumista erossa itsestään. "Sirpalekorva!"
|
|
|
Post by sinjanko on Nov 8, 2015 22:53:10 GMT 3
Sirpalekorva
Sirpalekorvaa harmitti ettei kyseessä ollutkaan pelkkä juoppo, vaan oikeasti kävelevä ruumis. Hän piti katseensa heitä kohti kävelevässä ruumiissa, tarkalleenottaen ruumiin rinnassa ammottavassa aukossa, joka ilmiselvästi oli ollut kuoleman syy. Rinnassa ammottava aukko ei kuitenkaan vaikuttanut Sirpalekorvan mielestä edes kauhean vakavalta, mutta hän myönsi tuon ajattelutavan olevan hänen oma vikansa. Hän oli itse tehnyt tuota aivan liian kamalempaa jälkeä eräälle velkaantuneelle, ihan vain jottei tuntisi sääliä haavoittuneita kohtaan.
"No, olit väärässä." Sirpalekorva sanoi rauhallisempana, kun Kenna myönsi olevansa yllättynyt siitä kuinka Sirpalekorva pystyi liikkumaan pidempiäkin matkoja. Sirpalekorva oli kuitenkin tottunut yleensä kulkemaan jonkun toisen kantamana, muutenhan hän olisi jäänyt jo jälkeen sillä aikaa kuin muut ehtivät ottaa pari askelta. Hän piti katseensa yhä ruumiissa, jonka hän arvio olevan vähintään parisen tuntia vanha. Multa ei näyttänyt olleen liannut ruumista, tai sitten vesisade oli putsannut mullan pois.
Sirpalekorva alkoi miettiä hyviä keinoja tuhota epäkuollut, kun Kenna sitä kysyi. Hän huomasi pienen virneen Kennan kasvoilla, joten Kenna varmasti tiesi vastauksen. Ehkä jos epäkuolleen silppoi tarpeeksi moneen osaan, se lakkaisi olemasta. Polttaminenkin olisi varmasti oikein hyvä tapa, täytyisi vain varmistaa että ruumis palaisi kokonaan tuhkaksi. Ehkä jopa aivojen tuhoaminen riittäisi saamaan epäkuolleen pois pelistä. "Olin juuri sanomassa tuon." Sirpalekorva mumisi, kun Kenna sanoi että epäkuolleen aivot täytyi tuhota, jotta epäkuollut kuolisi viimein. Sirpalekorva katsoi sivusta kuinka Kenna aikoi seivästää ruumiin pään miekallaan, mutta ruumis kävikin yllättäen Kennan kimppuun, ja molemmat ruumiit kaatuivat maahan. Sirpalekorva oli pitkästä aikaa hämmentynyt, sillä hän tosiaan oli luullut ruumiin yrittävän syödä Frymoksen. Hän yritti nopeasti saada jonkinlaista suunnitelmaa päässään aikaiseksi, sillä miten muka alle kämmenen kokoinen patsas voisi voittaa ruumiin? "Mitä tapahtuu?" Sirpalekorva kuuli Frymoksen mumisevan heränneenä meteliin. Hän liukui nopeasti Frymoksen selästä pois, ja juoksi suoraan Frymoksen naaman eteen. Hän alkoi tökkimään hevosen turpaa pitääkseen Frymoksen hereillä. "Hereille, senkin laiskimus! Nyt heti, tai olet koko loppuikäsi kirottu!" hän huusi vihaisena Frymokselle, joka suostui vihdoin avata silmänsä. "Miksi minun muka pitäisi herätä?" Frymos ihmetteli väsyneenä. "Tietenkin koska sinun täytyy potkaista tuo tahdoton ruumis pois Kennan päältä, heinäaivo!" Sirpalekorva huusi Frymokselle vihaisena. Ei hän keksinyt mitään muutakaan parempaa suunnitelmaa, vaan kuin komennella taas jälleen kerran muita. "Miksi ihmeessä?" Frymos kysyi hätääntyneenä, mutta peruutti ulos vankkureista. "Älä kysele, vaan potkaise jo tuo kirottu tahdoton ruumis kauemmaksi!" Sirpalekorva huusi määräyksen Frymokselle. Frymos katsoi hätääntyneenä Kennaa ja tahdotonta ruumista, ja potkaisi hieman Kennan kimppuun hyökännyttä ruumista. "Etkö muka oikeasti parempaan pysty? Luulin että olisit ollut kunnon hevonen, mutta olinkin näköjään väärässä." Sirpalekorva huusi pettyneesti Frymokselle, ihan vain saadakseen Frymoksen vihaiseksi. Yllättäen hän onnistui siinä, ja Frymos potkaisi tahdottoman ruumiin kauemmaksi. "Oletko nyt tyytyväinen?" Frymos kysyi vihaisena Sirpalekorvalta, mutta Sirpalekorva ei ehtinyt vastata. Frymos tajusi nimittäin katsoa selälleen lentänyttä ruumista, ja järkyttyi ilmiselvästi näkemästään aukosta ruumiin rinnassa. "Hyvänen aika, enkai minä tehnyt tuota?" Frymos kysyi järkyttyneenä. "Et, se oli siinä jo ennen kuin heräsit." Sirpalekorva sanoi yrittäen rauhoittua itse.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Nov 9, 2015 1:10:01 GMT 3
Kenna
Toinen epäkuollut oli vain käynyt suoraan entisen kapteenin kimppuun eikä tämä ollut osannut yhtään odottaa sitä. Yleensä epäkuolleet olivat elävien perään silloinkin kun olivat nekromaagin tahdon alaisia. Miksi joku nekromaagi olisi usuttanut alaisensa hänen kimppuunsa? Jollakin täytyi olla plajon jotain häntä vastaan, mutta hän ei tiennyt miksi ja kenellä. Eihän hän tuntenut tällä saarella ketään. Mitä nyt oli hieman rellestänyt muutaman päivän alueella ennen kuin päätyi tänne Yaean ja muiden joukkoon. Hän oli ehkä pelotellut muutamaa henkilöä tiedon saamiseksi ja niin, mutta hänen mielestään kukaan ei ollut ollut nekromaagi. Jonkun sellaisen oli täytynyt nähdä hänet vaikkei hän ollut nähnyt heitä. Mutta mitä joku nekromaagi haluisi toisen nekromaagin nukesta? Olihan hän vähän erikoinen tapaus. Mitään muuta Kenna ei keksinyt kuin, että se johtui juurikin siitä.
"Hieman apua?" Entinen piraatti kysyi samalla kun koetti pitää tämän ruumiin hampaat erossa itsestään. Ei häneen oikeastaan olisi enää sattunut saada haavoja, mutta kovin mieluusti hän kuitenkaan antaisi ruumiin repiä itseään kappaleiksi. Saattoihan olla niin, ettei hän palasina enää voisi 'parantua' takaisin tähän tilaansa vaan olisi kuollut. Ja tämä ruumis koetti kovasti iskeä juurikin häntä pään alueelle. He kierivät maassa lehtien ja kuralätäkköjen yli kummankin koettaessa vahingoittaa toista. Entinen kapteeni halusi kovasti saada miekkansa takaisin tuolta toiselta elävältä kuolleelta, mutta se oli jumissa tämän kylkiluissa. Sen sijaan ruumis muutti äkkiä taktiikkaansa johon Kenna ei ollut varautunut. Tämä tunki kätensä hänen kyljessä olevasta reijästä sisään ja kiskaisi hänen suoliaan. Kuollut tai ei Entinen piraatti ei kovasti pitänyt tästä käsittelystä. Vanhat reaktiot saivat hänen värähtämään ja päästämään jonkinlaisen ulvahduksen.
Sitten viimein joku tuli avuksi. Sirpalekorva oli saanut Frymosin heräämään ja tämä potkaisi ruumista. Ei tarpeeksi kovaa, mutta juuri kun Kenna ajatteli siitä huomauttaa, kovempi potku lennätti toisen epäkuolleen pois hänen päältään ja paiskaisi tämän kuralätäkköön. Epäkuollut piraatti kompuroi äkkiä takaisin jaloilleen. "Ei yhtään liian aikaisin." Hän totesi Sirpalekorvalle ja Frymokselle. "Hyvä, ettet osunut minuun." Kenna käveli kuitenkin ruumiin luokse ja polkaisi jalallaan ruumiin päätä saaden huomata, ettei se ollut kovin haurasta tekoa vaan ruumis koetti taistella itsensä yhä pystyyn. "Tulisitko polkaisemaan tämän muussiksi?" Valkosilmä kysyi Frymokselta. "Äkkiä nyt." Hän kiskoi oman miekkansa irti ja tunki samalla ulkona repsottavia suoliaan takaisin sisään kyljen aukosta.
|
|
|
Post by sinjanko on Nov 12, 2015 20:07:44 GMT 3
Sirpalekorva
Sirpalekorva katsoi sivusta kuinka Kenna käveli ruumiin luokse, ja yritti polkaista sen pään hajalle. Ruumis ei kuitenkaan ollut ehtinyt mädäntyä, joten pää ei suostunut haljeta. "Mitä? Ei, ei, ei! En missään nimessä suostu murhata ketään!" Frymos puhui nopeasti, ja hyvin hätääntyneellä äänellä, kun Kenna pyysi häntä tallaamaan ruumiin pään hajalle. Frymos peruutti peloissaan pari askelta kauemmaksi kahdesta ruumiista, joista se tahdoton yritti päästä taas Kennan kimppuun. "Tee se nyt vain! Et sinä kuitenkaan voi jo kuollutta murhata, ja sehän on oikeastaan palvelus tuolle ruumiille, kun päästät sen pois nekromaanin vallasta!" Sirpalekorva valitti hevosystävälleen. "Ei!" Frymos huusi silti edelleen hädissään. "Jos et tallo tuon ruumiin päätä nyt tällä hetkellä hajalle, sinä ja Yaea tulette kuolemaan tuon ruumiin takia hyvin pian, ja sinä tuskimpa kuitenkaan haluat sitä." Sirpalekorva sanoi vakavana, ja huomasi Frymoksen pelästyvän vain enemmän. Frymos alkoi kuitenkin kävellä varovasti kohti ruumista, ja jos Sirpalekorva olisi voinut hymyillä, hän olisi varmasti hymyillyt huomaamattaan hieman.
Sirpalekorva katsoi kuinka Frymos alkoi talloa maassa makaavan ruumiin päätä, sen lopulta haljeten. Vaikka Sirpalekorva pystyi katsomaan kuinka kirottu ruumis lopetti lopulta liikkumisen, ei Frymos voinut katsoa edes ruumiiseen päinkään. Kuitenkin kun Frymos sattui vilkaisemaan maassa makaavaa ruumista, jonka päästä vuotava veri värjäsi kuralätäköitä, alkoi Frymos juosta nopeasti kauemmaksi ruumiista hirnuen peloissaan. Sirpalekorva katsoi hieman ihmetellen kuinka Frymos juoksi isoa ympyrää vankkureiden ympärillä, yrittäen kai saada verta pois kavioistaan, tai jotain vastaavaa. Sirpalekorva kuuli kuitenkin sateen ja Frymoksen pitämän metelin läpi vaisusti kuinka joku käveli oviaukon luokse. Hän käänsi katseensa heränneeseen Yaeaan, joka katsoi väsyneenä ihmetellen vesisateeseen, huomaten myös maassa makaavan ruumiin. "Miksi ihmeessä tuossa maassa makaa ruumis, ja mikä tuolla hevosella oikein on?" Yaea kysyi pienessä shokissa.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Nov 14, 2015 21:33:00 GMT 3
Kenna
Kenna piti jalallaan ylös yrittävää ruumista paikoillaan maassa, mutta se ei ollut mitenkään helppoa. Ollakseen ruumis se tappeli vastaan helkutin rajusti. Tosin niin ne laivallakin olleet epäkuolleet olivat olleet hurjia taistelijoita. Kun ei ole tahtoa välittää omasta kohtalostaan vaan toimii pelkän käskyn lähettämänä, pystyi taistelemaan hurjemmin kuin elävät joita kuolemanpelko vaivasi. Tämä kuollut ei loppujen lopuksi taistellutkaan kovin hurjasti verrattuna niihin epäkuolleisiin jotka olivat tappaneet koko entisen kapteenin miehistön. Kun sitä nyt ajatteli niin tämä epäkuollut ei pistänytkään niin kovasti hanttiin vai oliko Kenna jotenkin tullut hurjemmaksi taistelijaksi myös nyt kuoltuaan? Olihan kuitenkin totta, ettei hänen ehkä tainnut pelätä muuta iskua kun päähän kohdistuvia. Hän kuunteli Sirpalekorvan ja Frymosin kinastelua kun hevonen ei olisi millään halunnut murhata tätä jo kuollutta ruumista mistä myöskin kettupatsas huomautti haluttomalle toverilleen. "Ei kuulkaa mitään kiirettä, toverit."
Viimein Sirpalekorva sai Frymosiin liikettä uhaten sillä, että tuo epäkuollut tappaisi hevosen ja Yaean. Niin Kennakin sen oli ajatellut, mutta jostain syytä tämä epäkuollut tuntui olevan enemmän kiinnostunut entisestä kapteenista kuin muista. Epäkuollut epäkuollutta vastaan. No niin ehkä kävi kahden nekromaagin välien selvittelyssä, mutta nyt tilanne oli hieman oudompi. Kennan nekromaagi ei ollut täällä. Tosin epäkuollut kapteeni ei aikonut kertoa havainnoistaan ainakaan Frymosille. Mitä nopeammin he pääsisivät tästä toisesta epäkuolleesta eroon, sen parempi. "Tee se vain äkkiä ja se on siinä." Kenna huomautti. Pian toisen epäkuolleet pää olikin tallottu maahan eikä näky ollut kovin kaunis kun lätäköissä oli verta ja aivomössöä. Hevonen säikähtikin näkyä sitten kun erehtyi vilkaisemaan sen suuntaan. Entinen kapteeni vain huokaisi näylle kun hevonen kauhusta hirnuen juoksi ympyrää.
Meteli herätti myös Yaean joka ilmestyi vankkureiden suulle. Kenna virnisti hieman tuntiessaan samalla suolen pätkää takaisin sisälle haavaansa. "No eräs toinen epäkuollut tuli pyytämään sinulta sateensuojaan mutta meillä oli hieman erimielisyyksiä. "Kenna kertoi ja ravisteli sitten hieman verisiä sormiaan. "Ei hätää asia ratkesi hevosesi avulla." Entistä kapteeni silti vaivasi hieman miksi tämä toinen epäkuollut oli ollut siellä. Sitä ohjannut nekromaagi ei voinut olla kaukana, mutta kun valkosilmä koetti nähdä, hän ei löytänyt tästä merkkiäkään. Hän risti sitten vain käsivartensa rinnalleen.
|
|
|
Post by sinjanko on Nov 22, 2015 15:21:11 GMT 3
Yaea Kaaot
Yaea siirsi katseensa ruumiista hätääntyneenä juoksevaan Frymokseen. "Frymos, jooko lopeta tuo meluaminen." Yaea yritti pyytää, mutta Frymos ei tainnut kuulla. Yaea käveli itsekkin hieman hätääntyneenä ulos, katsellen ympärilleen. Hän ei kuitenkaan nähnyt ketään ylimääräistä henkilöä, joka saattaisi ymmärtää koko tilanteen väärin. Tosin, yöllisessä vesisateessa ei pystynytkään näkemään niin kauas kuin päivällä.
Kun Frymos oli juoksemassa Yaean ohitse, astui Yaea Frymoksen eteen. Se sai Frymoksen tekemään äkkipysähdyksen, mutta sateesta aiheutuneen mudan takia Frymos jatkoi liukuen pienen matkan eteenpäin. Yaea asui nopeasti pari askelta kauemmaksi Frymoksesta, jotta törmäukseltä vältyttäisiin. "Ole jooko hetken meluamatta, en halua että joku ulkopuolinen kiinnittää meihin mitään huomiota, sillä siitä saattaisi olla hyvin vakavat seuraukset." Yaea sanoi hieman ärtyneenä ystävälleen. "Okei." Frymos mumisi vatauksen hätääntyneenä. Yaea käveli maassa makaavan ruumiin luokse, ja kyykistyi katsomaan sitä. Hän alkoi etsiä ruumiin vaatteiden taskuista jotain, jonka ruumis oli omistanut. Kauheasti ruumiilla ei ollut tavaraa, mutta tulukset ja rahapussin hän löysi. "Eli siis, oliko tällä ruumiilla oma tahto?" hän kysyi Kennalta, ja nousi ylös kädessään tulukset ja rahapussi.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Nov 22, 2015 22:23:24 GMT 3
Kenna
Entinen piraatti pyyhki käsiään ennestään risaisiin ja veren tahrimiin vaatteisiinsa. Lisä määrä verta niillä ei enää paljoa haitannut eikä Kenna pannut sitä mitenkään pahaksi. Oli mahdotonta pitää vaatteet siistinä kun kehossa yhä ammotti nuo kuoleman tuoneet haavat. Sitä paitsi merirosvot eivät juuri muutenkaan välittäneet puhtaudesta. Nämä vaatteet olivat olleet jo ennen haavoja likaiset ja taisteluiden rispaamat. Kenna katseli Yaeaan suuntaan valkoisilla silmillään. "Ei ole kovin kiva tunne kun sisälmykset roikkuvat pihalla. "Hän mutisi, mutta äänen sävystä saattoi päätellä, ettei hän ollut kovin pahoillaan siitä. Loppujen lopuksi hänellä ei oikeastaan enää ollut kipuaistiakaan. Se oli kuta kuinkin kadonnut silloin kun hän oli syntynyt uudelleen epäkuolleeksi. Sekin muutos oli ensin säikäyttänyt hänet, mutta siihenkin hän tottui nopeasti. Sehän oli vähiten järkyttävä niistä muutoksista joita hänelle oli tullut. Sitä luuli kuolevansa kun näki suoliensa roikkuvan pihalla, mutta sitten ei vain kuollutkaan. "Alkaa taas olla ikävän märkää täällä."
Entinen kapteeni ei pistänyt tikku ristiin auttaakseen Yaeaa rauhoittelemaan puhuvaa hevosta. Tosin vaikka hän olisi auttanutkin niin ehkä hänen verenhajunsa olisi sitten loppujen lopuksi vain pahentanut tilannetta. Sen sijaan hän katseli hiljaa miten Yaea sai Frymosin lopettamaan kauhistuneen ympyrän juoksemisen. Sitten haltia nainen siirtyi tutkimaan hiljaa kurassa maakaavan ruumiin taskuja. Kenna pyyhkäisi märkiä hiuksiaan pois kasvoiltaan ja vilkaisi sitten taas kuolleeseen ruumiiseen maassa. "Ai tämä kaveri? Hän oli täysin tahdoton nukke." Entinen kapteeni kenkäisi hieman ruumista saappaansa järjellä. "Minä luulen, että olen ainoaa laatuaan tahdon omaava ruumis. Et löydä toista minun kaltaistani." Virne levisi noille kalpeille kasvoille. Sitten kuitenkin hymy häipyi hänen kasvoiltaan ja niille tuli vakavampi ja mietteliäämpi ilme. "Tosin minusta tuntuu, että sen täällä ololla on tekemistä juuri minun kanssani. Voihan se toki olla sattumaakin, että joku nekromaagi kävi meidän kimppuumme, mutta tämä kuollut kävi suoraan minun kimppuuni välittämättä elävistä mikä on minusta varsin outoa. Jokun on täytynyt usuttaa tämä juuri minun kimppuuni." Hän pohti. "Mutta mennään takaisin sisälle ennen kuin olemme taas ihan litimärkiä. Sitä nekromaagiakaan ei toistaiseksi ainakaan näy."
|
|
|
Post by sinjanko on Dec 1, 2015 21:13:25 GMT 3
Yaea Kaaot
"Selvä." Yaea mumisi jonkinlaisen vastauksen, kun Kenna kertoi ruumiin olleen vain tahdoton nukke. Hän ei kääntänyt kuitenkaan katsettaan pois ruumiista Kennan suuntaan Kennan puhuessa, vaan tutki ruumitta katseellaan. Hän avasi varovasti rahapussin, ja kaatoi siitä suurimman osan kolikoista kädelleen. Ei kuollut rahaa tarvitsisi, mutta hän jätti kaiken varalta hieman rahaa ruumiin rahapussiin, laittaen sitten tulukset ja ruhapussin takaisin maassa makaavan ruumiin taskuun. Yaea ei vastannut mitään Kennan sanoessa ettei toista hänen kaltaistaan olisi, joka kuitenkin häiritsi Yaeaa hieman. Moni päästi suustaan lauseen, jossa kertoi olevansa uniikki lumihiutale, aivan erillainen kuin kaikki muut, vaikka se ei ollut totta.
"Taidat olla oikeassa." Yaea sanoi aika hiljaisella äänellä. Hän katseli vielä hetken ympärilleen, jos kenties hän näkisikin sen negromaagin, mutta mitään epäilyttävää henkilöä metsän seassa hän ei nähyt. "Okei." Yaea vastasi Kennalle, ja kääntyi kävelemään takaisin vankkureihin.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Dec 3, 2015 1:00:44 GMT 3
Kenna
Saattoihan toki olla, että maailmassa oli toinenkin nekromaagi joka kykeni manaamaan sellaisen oman tahdon omaavan ruumiin kuin Kenna oli ja joka tapauksessa se yksikin nekromaagi oli voinut luoda muitakin entisen kapteenin kaltaisia olentoja niin ettei hän ehkä ollut ainoaa laatuaan, mutta Kenna ei keksinyt syytä miksi joku nekromaagi haluaisi tehdä niin. Hehän loivat olentonsa taistelemaan ja tekemään työ puolestaan. Jos ruumiilla oli oma tahto tämä ei välttämättä haluaisi totella. Miksi siis Kennakaan oli luotu? Epäkuollut koetti kovasti pohtia tätä asiaa. Jotenkinhan nerkomaagin täytyi tilanteesta hyötyä. Kenna oli vain jätetty kärsimään omaan rauhaansa. Kai tämän oli tarkoitus olla jonkinlainen kosto hänelle siitä hyökkäyksestä, mutta olisi luullut, että s enekromaagi oli saanut jo tarpeeksi tapettuaan koko Kennan miehistön. Ja edelleen se nekromaagi ei ollut täällä ylläpitämässä ex-piraatin ruumista eli tämän magian täytyi olla hurjan voimakasta, mutta miksi tuhlata sitä väkisin pitämällä ruumis 'elossa'? Kenna ei oikeastaan jaksanut pohtia asiaa enempää. Ei ainakaan nyt. Vastaus joko joskus tulisi hänen eteensä tai ei. Hän kyllä toivoi ensimmäistä. Toistaiseksi hänestä oli mukava ajatella itseään ainutlaatuisena tai ainakin vitsailla sillä.
Epäkuollut katseli kun Yaea palautti murskaantuneelle ruumiille osan rahoista ja tulukset. Hän kohotti hieman toista kulmaansa huvittuneena asiasta. "Maksu tuonelaan vai?" Hän kysyi sitten. Itse hän olisi vienyt kaikki rahat. Hänen yhä teki mieli ottaa ne sillä hänen teki aina mieli jonkinlaista aarretta. Hänen sormensa saattoivat hyvin vikkelästi vielä muiden omaisuuden ja lähes niin, ettei hän itse edes huomannut sitä. Paha tapa, mutta nyt hän koetti hillitä itseään. Jos haltianainen oli päättänyt jättää kuolleelle osan rahoista hänen ei ehkä pitäisi tuota ryöstää. Kenna ei kyllä pahemmin kunnioittanut muita ruumiita kuin niitä jotka olivat eläessään uhmanneet merta oman vapauden kaipuun säestämänä. "Saanko minäkin muutaman kolikon jos satun lopettamaan epäkuolleen elämäni?" Hän kysyi sitten virnistäen.
Nekromaagia ei näkynyt missään siellä sateessa joten heidän ei ollut mitään järkeä jäädä sinne enää seisomaan ja kastumaan. He olivat jo tarpeeksi märkiä tästä pikku happihyppelystäkin. Kenna seurasi Yaeaa ja muita takaisin sisälle vankkureihin vaikka hänen vaatteistaan tipahtelikin verensotkemia pisaroita hiljalleen maahan. Hän ei oikein voinut sille mitään.
((Haittaako jos tuon Morinkin ehkä tänne ketjuun?))
|
|
|
Post by sinjanko on Dec 16, 2015 20:52:09 GMT 3
Yaea Kaaot
"Kyllä, jos hän jonkinlaiseen maksulliseen tuonpuoleiseen edes uskoi." Yaea vastasi Kennan huvittuneeseen kysymykseen itse ei niin huvittuneena. Yaea jätti osan rahoista ruumiille hämätäkseen heitä, jotka löytäisivät ja mahdollisesti jopa tuntisivat tuon ruumiin. Ehkä he luulisivat tuon ruumiin kuolleen jossain taistelussa joka käytiin hevosen selässä, jossa tuo ruumis oli pudonnut hevosen selästä jouduttuaan lävistetyksi, ja sen jälkeen joutunut hätääntyneen hevosen tallaamaksi. "Uskotko vai johonkin maksulliseen tuonpuoleiseen?" Hän esitti kysymyksen, kun Kenna oli virnistäen kysynyt, saisiko hän kenties muutaman kolikon jos hän sattumalta lakkaisikin yhtäkkiä olemasta epäkuollut.
Päästyään sisälle vaunuihin Yaea yritti ravistella vettä pois vaatteistaan. Hän myös siirsi taiallaan vettä pois vaatteistansa, mutta ei jaksanut väsymyksensä takia keskittyä kunnolla, jotta olisi saanut tehtyä sen nopeammin. Lopulta hän istui sänkynsä reunalle, vilkaisten sitten paikallensa palannutta Sirpalekorvaa, sekä Frymosta, joka odotti Kennan menevän sisälle ennen kuin hän tukkisi oviaukon jälleen.
//Juu, voit tuoda Morinkin tähän ketjuun jos haluat.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Dec 19, 2015 19:10:48 GMT 3
Kenna
Entinen piraatti ei oikeastaan tiennyt miksi Yaea jätti ollenkaan kolikoita ruumiille. Hän itse oliis ottanut sen kaiken välittämättä siitä uskoiko ruumis maksulliseen tuonpuoleiseen tai mihin ikinä. Hänestä kuolleet eivät tarvinneet rahoja ja jos tuolla tuonpuoleisessa odotti lautturi joka vaati kolikoita... no silloin ehkä pitäisi rakentaa oma lautta tai uida yli. Se mihin Kenna oli uskonut oli enimmäkseen laivaan joka vei kuolleet tuonpuoleiseen. Mutta hänen laivansa ei ollut tullut ajoissa. Vaikka hän olikin kuollut hän ei tiennyt tuonpuoleisesta sen enempää kuin kukaan muu eläväkään. Mitä mahtoi oikeastaan tapahtua sellaiselle joka kiskottiin takaisin kuolemasta? Hänellä ei ollut siitä muisti kuvia. Hän oli ollut kuitenkin poissa jonkin aikaa. Entinen kapteeni katsoi ruumiiseen hieman epävarmana. Hän ei uskonut sen harhailleen tänne yksikseen vaan jonkun täytyi sitä ohjailla.
Yaea kysyikin hänelle vasta kysymyksen kun hän oli kysynyt saisiko hänkin muutaman kolikon jos lopettaisi epäkuolleen elämänsä. Virne ei kadonnut hänen kasvoiltaan vaikka toisen kysymys ei tuntunutkaan kovin myötätuntoiselta. "Ei sitä koskaan tiedä." Hän totesi takaisin. "Sitä paitsi minä pidän kolikoista. Olisi mukavaa saada jonkin näköinen aarre tuonpuoleiseenkin mukaan." Jos hän nyt sellaisella mitään siellä teki. Hänen laivansa ei ilmeisesti ollut noutanut häntä. Se negromaagi oli estänyt tämän. Mutta nyt Kissakutsu alkoikin pohtimaan sitä kuinka laiva löytäisi hänet täältä maalta. Hänen olisi pakko päästä taas merille. Elämä maalla ei ollenkaan sopinut hänelle.
Kenna siirtyi muiden jäljessä takaisin sateensuojaan valuen vettä ja verta. Hän katseli kuinka haltianainen kuivatti itsensä ja harmitteli sitä ettei hänellä ollut samanlaista kykyä. Hänen täytyisi vain kuivatella kamiinan lähellä ja sen luokse hän kulkikin.
Mori
Tummat silmät katselivat tarkkaavaisena oksalta vankkureita. Hän oli huomioinut tarkkaan, että siellä oli yksi haltianainen, puhuva hevonen, elävä kettupatsas ja sitten se mistä hän oli eniten kiinnostunut eli elävä ruumis, mutta ei tavallinen sellainen. Mori ei ollut vielä koskaan nähnyt epäkuollutta jolla olisi ollut oma tahto tallella. Hän oli tarkkaillut tilannetta ja tullut myös huomanneeksi, että lähistöllä ei ollut ketään muuta negromaagia kuin hän itse. Kuka siis liikutti tuota epäkuollutta? Ainakaan korppi ei ollut huomannut ketään joka sen oli saanut liikkumaan. Tämä saattoi hyvinkin olla juuri se mitä hän oli kauan ajanut takaa. Varmuuden voisi saada vain menemällä tuonne ja ottamalla selvää.
Mustat siivet kantoivat korpin sen puhuvan hevosen selkään. Siinä tämä sitten kurkisteli sisään käänneellen päätään. Kirotun merkki hohteli himmeästi punaista hehkuaan.
|
|
|
Post by sinjanko on Jan 13, 2016 20:46:04 GMT 3
Yaea Kaaot
Yaea kuunteli kuinka Kenna myönsi ettei ollut varma, oliko tunpuoleinen edes maksullinen vai ei. "Mitä edes teet aarteella tuonpuoleisessa? Muistelet vai kuinka olet hankkinut sen?" Hän kyseenalaisti Kennan toteamuksen, että hänen mielestään olisi mukavaa saada aarre mukaan tuonpuoleiseen. Yaea ei edes ollut varma pystyikö tuonpuoleiseen viedä mitään tavaroita, vai olivatko siellä olevat tavarat pelkkiä kopioita tämän maailman tavaroista. Millaista edes oli tuonpuoleisessa? Olivatko kaikki siellä jokseenkin läpinäkyviä, vai oliko se kenties kuin toinen maailma?
Tietämättömyys alkoi vähitellen häiritä Yaeaa, jolloin hän antoi katseensa kiertää Sirpalekorvasta Frymokseen. Kumpikaan heistä ei muistanut kuolemaansa kunnolla, eikä kumpikaan heistä tiennyt taikka muistanut millaista rajan toisella puolella oli. Sirpalekorva ei edes ollut varma oliko hän elävä vai kuollut! Niinpä hän käänsi katseensa epäkuolleeseen tuttavaansa. "Kävitkö edes kunnolla tuonpuoleisessa ennen kuin heräsit tuollaisena?" hän esitti kysymyksen, vaikka Kenna vaikutti yhtä tiedottomalta millaista tuonpuoleisessa oli.
Ennen kuin Kenna edes ehti vastata, pääsi Frymoksen suusta häntääntynyttä puhetta. "Sirpalekorva, kiipesitkö taas selkääni?" Frymos kysyi hädissään. "En, senkin huononäköinen elukka! Istun tässä." Sirpalekorva vastasi aika tylyllä äänellä omalta paikaltaan. "Kuka ihme on sitten selässäni?" Frymos kysyi vielä hätääntyneempänä. Yaea siirsi katseensa Frymoksen suuntaan, nähden mustan korpin seisoskelevan Frymoksen selän päällä. Yaea oli vastaamassa kyseessä olevan pelkkä korppi, mutta jokin korpissa oli niin epäkorppimaista. Hän oli nimittäin hyvin varma, ettei korpeilla pitäisi olla otsassaan himmeästi punaisena hohtavaa merkkiä. "Mitä ihmettä?" hän mumisi hiljaa.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Feb 13, 2016 0:59:30 GMT 3
Kenna
Mitä hän tekisi aarteella tuonpuoleisessa jos sen sinne saisi? Hyvä kysymys. Kenna oli kuitenkin halunnut kuvitella, että tuonpuoleisessa hän seilaisi ikuisesti meriä rajaton aarre hallussaan. Tai itse aarteen löytäminen oli hänestä se jännittävin ja mukavin hetki. Eli oliko hänen kuolemansa sitten jotenkin erilainen kuin elämänsä? Tavallaan hän oli elänyt unelmaansa ennen kuin oli kohdannut sen negromaagin. Tosin ei ollut takeita olisiko tuonpuoleinen unelma. Ehkä se oli vain tyhjyyttä. Ehkä entisen piraatin laiva ei tulisikaan häntä noutamaan. Oli miten oli, Kenna ei menettänyt kasvoilleen noussutta hymyä. "Jos on mahdollista viedä aarre mukana tuonpuoleiseen, minä kyllä otan sen. Ei sillä väliä onko siitä mitään hyötyä. Ja et varmaan usko, mutta on todellakin mukavaa pidellä kädessä aarretta ja muistella kuinka se tuli hankittua. Kertoa siitä eteenpäin." Hän sanoi huolettomaan tyyliinsä.
Entinen kapteeni teki parhaansa kuivatellakseen itsensä kamiinan lämmössä, mutta märät vaatteet eivät vain tuntuneet kuivuvan. Veri hänen haavoissaankaan ei ottanut kuivuakseen, mutta se ei sentään enää tipahdellut maahan. Kenna katseli eteensä ojentamia käsiään. Toinen liilahtavan kalpeaa iho ja toinen jänteiden ja luiden muodostama. Kumpikaan ei näyttänyt erityisen kauniilta, mutta tuskin mikään muukaan hänen kehossaan oli enää kovin nätin näköistä. Ei sen puoleen, että hän olisikaan koskaan välittänyt miltä näytti. Hän oli kuulemma ollut ihan komea. Nyt nämä arvet tuskin koskaan paranisivat. Hänen ihonsa ei koskaan enää voisi olla muuta kuin kuolleen kalpea ja kylmä. Kamiinan lämpö ei sitä voinut lämmittää. Olihan hän kuollut.
Yaea kysyi häneltä myös toisen kysymyksen liittyen tuonpuoleiseen. Kenna ei ehtinyt siihen edes ajattelemaan vastausta kun Frymos hätääntyi. Jokin oli laskeutunut sen selkään. Kenna vilkaisi sen suuntaan ja näki suurikokoisen mustan linnun jonka otsalla hehkui heikosti punainen kuvio. Entinen kapteeni oli aika varma, ettei edes tämän paikan normaaleilla korpeilla ollut niin pahaenteisen näköistä merkkiä yleensä naamalla. Tämän ajatuksen vahvisti se mitä Yaea mumisi hiljaa. "Tiedätkö mikä tuo korppi on?" Hän kysyi kuitenkin.
Mori
Korppi ilmeisesti hermostutti puhuvaa hevosta eikä hänen ilmestymisensä saanut muutakaan seuruetta rauhalliseksi. Ei kirousmerkillä varustettu korppi ollutkaan mikään rauhoittava näky. Se myös merkitsi hänet ei tavalliseksi korpiksi, jonka tuo seurue näytti huomaavan. He eivät kuitenkaan heti ainakaan koettaneet ajaa mustaa lintua pois. Mori käytti jonkin aikaa siihen, että tarkkaili muita sen välissä kun suki sulkiaan. Hän ei pitänyt siitä kun hänen höyhenpeitteensä kastui ja ulkona satoi kuin saavista kaatamalla. Kukaan ei ollut kutsunut häntä sisään, mutta hän otti vapauden tulla itse. Hänen tummat silmänsä tarkkailivat hetken tuota elävääkuollutta ja sitten muita pohtien olisiko joku näistä sittenkin negromaagi joka piti tuon ruumiin liikkeessä. Hänen aikaisempi lyhyt tarkkailunsa kuitenkin oli tuonut hänet jo siihen päätökseen, ettei kukaan näistä muista ohjaillut tuota ja tällä vieläpä oli kuin olikin omatahto. Miten sellainen oli mahdollista. Mori oli etsinyt jo kauan vastausta sellaiseen kuin voisi tuolla kuolleen takaisin niin.
Hän käänsi hieman katsettaan takaisin sateeseen missä hänen oma nostattamansa kuollut oli. Se olisi voinut tarjota hänelle kehon käyttöön, mutta tuo hevonen oli runnonut sen pään. Mori olisi täynyt pitää siitä hieman parempaa huolta. Nyt ei auttanut muu kuin keskustella näiden kanssa korppina. Yksi ajatus silti vielä kävi mustan linnun mielessä. Entä jos tämä merirosvolta näyttävässä ruumiissa oli joku toinen negromaagi sisällä? Hän ei kyllä ollut kuullut muista negromaageista jotka pystyivät siihen häntä itseään lukuunottamatta, mutta se olisi mahdollista ja silloin myös tuon ruumiin itsenäisyys oli ymmärrettävissä. Se tuottaisi tosin Morille pettymyksen.
"Te sitten pistitte minun ruumiini murskaksi." Hän totesi viimein ja piti lyhyen tauon. "Onko teillä negromaagia joukossanne?"
|
|
|
Post by sinjanko on Feb 13, 2016 14:02:10 GMT 3
Yaea Kaaot
Yaea kuunteli, kuinka Kenna myönsi ettei hän välittäisi vaikkei aarteesta olisi hyötyä tuonpuoleisessa, hänestä oli vain mukavaa muistella kuinka hän oli kyseisen aarteen saanut ja kertoa kyseisen aarteen tarinaa muille. Oliko jonkinlaisen aarteen omistaminen muka niin mukavaa? Yaea itse ei ollut koskaan omistanut minkäänlaista esinettä, jota hän pystyisi kutsumaan aarteeksi. Sirpalekorvaa tuskimpa pystyi määrittelemään omaisuudeksi, vaikka hän olikin patsas. Loppujenlopuksi Sirpalekorva oli kuitenkin sielu, joka oli kirotut patsaan sisään.
Yaea vilkaisi nopeasti vyöllään olevaa tikaria, joka taisi olla hänelle ehkä tärkein esine. Hän oli saanut sen nuorempana vanhemmiltaan, syystä mihin aseita yleensä käytettiinkin, eli itsensä ja läheistensä puolustamiseen. Harvemmin hän kyseistä tikaria oli oikeastaan joutunut käyttmään tappeluissa, joskus hän jopa unohti koko tikarin olemassaolon, mutta ei hän siitä suostunut luopumaankaan. Mistä sitä tiesi jos hän kyseistä tikaria joskus tulisi tarvitsemaan.
"Ei aavistustakaan." Yaea vastasi Kennan esittämään kysymykseen päätään pudistaen. Hän tarkkaili sulkiaan sukivaa korppia, miettien mitä sille tehdä. Se näytti käyttäytyvän kuin aika normaali korppi, mutta punaisena hehkuva merkki sen otsassa kertoi aivan muuta. Kenties joku oli tehnyt sille kokeita, tai sitten se oli tullut samasta paikasta kuin Kenna. Kennakaan ei tosin näyttänyt tunnistavan kyseistä lintulajia, mutta Kenna olikin elänyt koko elämänsä merellä. Lopulta lintu alkoi puhua, huomauttaen heti ensimmäisenä siitä kuinka he olivat murskanneet hänen ruumiinsa pään. Yaea ei vastannut kyseiseen asiaan mitään, sillä ei ollut täysin varma tarkoittiko lintu sitä, että hän oli ohjannut kyseistä ruumista vai sitä, oliko kyseinen ruumis ollut hänen oma ruumiinsa. "Mitä itse menit käyttäytymään sillä agresiivisesti." Sirpalekorva kuitenkin mumisi korpin toteamukseen. Pienen tauon jälkeen korppi esitti kysymyksen, johon Yaea päätti vastata. "Ei." hän vastasi hyvin lyhyesti, pohtien edelleen mitä tuolle korpille pitäisi tehdä.
|
|
|
Post by RavenGuardian on Feb 26, 2016 2:16:57 GMT 3
Kenna
Kenna oli elänyt koko lähes koko elämän 27-vuotta merirosvona merillä. Siellä oppi hyvinkin sen asian kuinka tärkeää vapaus ja aarre olivat. Siellä oppi myös miten lyhyt ja julma elämä oli. Hän oli nähnyt monen hyvän piraatin päätyvän kidutetuksi ja hirsipuuhun, mutta koskaan, aivan ensimmäisiä vuosia laivalla oloa lukuunottamatta, Kenna ei ollut epäröinyt etteikö tämä olisi ollut hänelle oikea elämä ja hän oli nauttinut leveästä polusta ja vapaudesta, suuresta merestä ja autiudesta. Vain ne ensimmäiset vuodet kun hänet aivan pikku poikana oli sysätty vieraiden ihmisten mukaan olivat olleet täynnä pelkoa, jatkuvaa muiden tottelemista ja potkituksi tulemista, mutta kun hän oli aloittanut nousunsa kykenevänä oppimaan nopeasti, hän oli viimein yltänyt oman laivan kapteeniksi asti. Tuota elämää hän kaipasi yhä. Nämä muutamat viikot tällä pahaisella saarella olivat vain vahvistaneet sitä tunnetta ettei hän kuulunut tänne. Sekään, että hän oli nyt epäkuollut, ei muuttanut sitä tosiasiaa että hän oli yhä piraatti. Ja kun hän jonain päivänä kuolisi lopullisesti hän aikoi yhä olla piraatti ja pitää kiinni piraattien uskomuksista. Kukaan ei voisi kääntää hänen päätään.
Heidän keskustelunsa oli kuitenkin tullut keskeyttämään tuo omituinen musta lintu. Kyllä Entinen kapteeni lintuja tunsi, mutta ei yhtään korppia jolla oli luonnostaan otsallaan pahaenteisen oloinen merkki. Toistaiseksi lintu ei tehnyt muuta kuin vain istui Frymosin selässä sukien sulkiaan kuin mikä tahansa normaali korppi. Kenna olisi voinut alkaa uskoa, että se olisikin ihan normaalia täällä, mutta kun Yaeakin vaikutti yhtä hämmentyneeltä, hän tiesi siitä ettei tuo ollut normaalia. Muuten lintu olisi hyvin voinut tulla paikalle kuoleman lemun houkuttelemana. Kenna ja se toinen ruumis kun haisivat vereltä. Lintu viimein lakkasi normaalin käytöksen sillä se alkoi puhua. Ei nyt ehkä ihan puhua puhua nokan kautta vaan enemmänkin heidän pään sisällä. Tuo heidän kimppuunsa käynyt ruumis siis kuului jollain tapaa sille. Mikä tarkoitti aika varmasti sitä, että kyseessä oli negromaagi... tai jokin joka oli kirottu vaihtelemaan ruumista tai jotain. Oliko sellainen edes mahdollista? Kuolleet silmät vilkaisivat ensin Yaean suuntaan saadakseen tältä vastauksen, mutta lintu ei ollut lopettanut vielä. Se tiedusteli heiltä oliko paikalla negromaagia. Ainakin entisen kapteenin itsensä mielestä sellaista ei ollut paikalla ja tuo kysymys kertoi siitä, että lintu oli jollain tapaa utelias hänen suhteensa. Olikohan se hyvä vai paha asia? Musta lintu pahaenteisellä merkillä vaikutti hieman pahalta.
Mori
Puhuva kettupatsas. Todella huvittavaa. Mikä lie oli senkin tarina, mutta ei tainnut liittyä mitenkään negromagiaan. Vai voisiko ehkä kuolleen hengen siirtää esineeseen? Sellaista vaihtoehtoa Mori ei aikaisemmin ollut ajatellutkaan. Silloin kyse olisi todellakin nergomagiasta ja silloin se todella kiinnosti tuota synkkää lintua. Hänen pitäisi ehkä kysellä siitä enemmän. ne mitkä häntä eivät kiinnostaneet tippaakaan oli elossa oleva haltianainen ja hevonen joka puhui. Kumpikaan ei hänestä ollut mitään uutta ja varsinkaan negromagiaan kuuluvaa. Musta lintu himoitsi enemmän tietää tuosta tahdon omaavasta elävästä kuolleesta ja kettopatsaasta. Muiden kanssa hän ei oikeastaan olisi halunnut tuhlata aikaa keskustelemalla varsinkin kun selvisi, ettei heidän joukossaan ollut nergomaagia. Korppi oli taas vaiennut miettimään ja antanut kettopatsaan syytöksen kaikua kuuroille korville. Hän oli lähettänyt kuolleensa paikalle kun oli tullut selväksi, että tässä pikku joukossa liikkui tuo kiinnostava ruumis. Hän oli halunnut selvittää sillä asioita.
"Tuo elävä kuollut ei siis kuulu sinulle?" Mori vielä varmisti haltianaiselta nyökättäen päätään entisen kapteenin suuntaan joka mutisi jotain siitä, että oli hänkin paikalla. Mori sivuutti sen. Yleensä kun nuo ruumiit eivät puhuneet. Eivät ainakaan ilman ohjaajansa käskyä. Jos kerran joukossa ei ollut negromaagia niin silloin kumoutui sekin, että tuossa ruumissa oli sisällä toinen negromaagi. Musta lintu käänsi hieman päätään, että hänen tummat silmänsä katselivat nyt kettupatsasta. "Entä tuo patsas?" Hän kysyi. Jos kumpikaan ei kuulunut tälle tai tuolle hevoselle mitä hän vähiten epäilikään, hän voisi alkaa keskustelemaan näiden kahden omituisen olennon kanssa. Hänen silmänsä katselivat yhä kettupatsasta. "Onko siinä kuolleen henki sisällä? Kuka teidät on luonut?" Hän siirteli katsettaan epäkuolleen piraatin ja kettupatsaan välillä.
|
|