|
|
Post by sinjanko on Oct 3, 2015 11:30:56 GMT 3
Yaea Kaaot
"No suurimpaan osaan kyllä." Yaea vastasi hymyillen hieman. "No, kyllähän vaikka mitä saa ilmaiseksi kunhan vain esittelee hieman taikavoimiaan." Sirpalekorva liittyi taas keskusteluun. "Ai niin, eihän sinulla ole taikavoimia." Sirpalekorva lisäsi ilkeästi. Yaea vilkaisi Sirpalekoraa, kommentoimatta kuitenkaan mitään Sirpalekorvan ilkeilyyn. Yaea nousi ylös lattialta, kävellen varovasti tutkimaan kankaita, nappeja ja lankoja, etsien niistä joitain jotka sopisivat Kennalle.
"Tietenkin kaikki ovat enemmän tai vähemmän taikauskoisia. Joukossa tyhmyys tiivistyy, joka lopult johtaa siihen että erilaisia kummaksutaan." Yaea sanoi hieman hiljempaa kuin edelliset lauseensa, kääntämättä miettivää katsettaan pois kankaista. "Harkitsen tarjoustasi, mutta saa nähdä. Voi olla että jopa menestyn tällä nykyisellä alallani, eikä minun tarvitse ryhtyä ryöväämään laivoja." Hän vastasi mahdollisimman kohteliaasti Kennan ehdotukseen, kääntyen katsomaan takaisin Kennan suuntaan.
"Osaisikohan negromaani myös selittää tämän minun kiroukseni paremmin, ja ehkä jopa kertoa jonkun parannuskeinon siitä?" Sirpalekorva pohdiskeli ääneen ennen kuin Yaea ehti sanoa mitään. "Varmaankin. Mutta teidän kannattaisi varmaankin etsiä joku mahdollisimman taitava ja kokenut negromaani." Yaea sanoi rauhallisena.
|
|
|
|
Post by RavenGuardian on Oct 5, 2015 0:57:04 GMT 3
Kenna
"Olisin sitten hyvin kiitollinen jos voisit auttaa minua naamioitumaan." Kissankutsu sanoi. Sitten Sirpalekorva liittyi taas keskusteluun. Hän olisi ollut hiljaa niin kauan, että entinen kapteeni oli jo luullut tämän nukahtaneen hevosystävän tavoin. Ilmeisesti tämä sitten oli yhä hereillä ja yhä terävä kielisenä kuin aiemminkin. Kenna ei tosin antanut sen masentaa itseään. Itseasiassa hän hymyily yhä kun katsoi kettupatsasta. "Taikavoimia... hmm... minulla on ainakin yksi. Minä itse en tunne oikeastaan enää kipua, mutta minä voin koskettamalla saada muut tuntemaan sitä. Saan heidät tuntemaan miltä tämä minun tilani oikeastaan pitäisi tuntua." Hän kertoi sitten. "Ja totuushan on, että kehoni pitää elossa nimen omaan magia. Ilman sitä minä varmaan mätänisin ja lahoaisin kasaan.. välillä tosin mietin sitä että minunhan oikeasti pitäisi olla jo kuollut... siis oikeasti kuollut kuollut. Tämä on aika valheellista epäelämää."
Kennan nousi itsekin seisomaan ja käveli Yaean luokse tämän alkaessa penkoa tavaroitaan etsien hänelle naamioitumiseen tarvittavia tavaroita. Toivon mukaan hän ei näin säikäyttänyt seuralaistaan ilmestymällä vain kurkkimaan siihen olan taakse. "Merilläkin väki tuntuu muuttuvan taikauskoiseksi, mutta minun miehistöni ei ollut... pahimmasta päästä. Me emme hylänneet ketään joukostamme ulkopuolelle. Silti loppujen lopuksi mitä me näimme tuolla ikuisen meren alueella... no kaikesta emme voineet olla varma mikä oli totta ja mikä ei." Hän kertoi. "Mutta harkitse tosiaan tarjoustani. Voisit nähdä kaikkia niitä ihmeitä mitä tuolla merien takana odottaa ja tuntea olevasi vapaa."
Kennan huomio kääntyi taas Sirpalekorvaan tämän pohdiskellessa tietäisiköhän negromaagi syyn tämänkin tilaan. "Riippuu oletko sinä jo kuollut. Negromaagit työskentelevät kuolleiden kanssa." Hän kertoi. "Yleensä he kutsuvat ruumiita ylös maasta taistelemaan ja työskentelemään heille. Mutta jotkut pystyvät myös keskustelemaan aaveiden kanssa, mutta olen kuullut ettei keskusteluista oikein tule mitään koska ruumii ovat täysin tahdottomia ja aaveet yleensä 'elävät' vain sitä hetkeä mikä vaivaa niitä. Sen enempää en nergomagiasta tiedä. paitsi että monet pitävät sitä pahana magiana.... En ollut aiemmin kohdannut nergomaagia ennen kuin satuin vahingossa asioimaan yhden sellaisen omistaman laivan kanssa." Kenna pudisti päätään.
|
|
|
|
Post by sinjanko on Oct 5, 2015 19:38:55 GMT 3
Yaea Kaaot
"Yritän parhaani." Yaea sanoi pieni hymy huulillaan. Hän vilkaisi Sirpalekorvaa ja Kennaa nopeasti olkansa yli, jatkaen kankaiden tutkimista. Hän ei tiennyt pitäisikö hänen ottaa kantaa Kennan ja Sirpalekorvan keskusteluun, joten hän itse pysyi hiljaa. "Niin, mutta et ole syntynyt noiden taikavoimiesi kanssa, vaan sait ne siltä negromaanikolta josta puhuit." Sirpalekorva huomautti, kun Kenna kertoi kuinka hän pystyi muita koskettamalla saamaan heidät tuntemaan sen kivun jonka hänen itse pitäisi tuntea, ja kuinka nimenomaan magia piti hänet kasassa.
Kenna sai Yaean säpsähtämään, kun Yaea kuuli melkein korvanjuurestaan Kennan äänen. "Saat kuulostamaan siltä kuin sinä ja edesmennyt miehistösi olisitte olleet todella mukavia, ystävällisiä ja rehtejä, mutta pelkäänpä ettei se ole täysin totta." Yaea sanoi laittaen joitain kankaita hieman sivumpaan. "Harkitaan. En vain ole varma jäisivätkö taikavoimani tänne jos lähtisi pois Gwannatharista." hän sanoi, ja teki paikoillaan käännöksen Kennaan päin.
"En oikeastaan ole varma olenko kuollut. Kaikki oli silloin vain niin epäselvää kun muutuin täksi kettupatsaaksi, että en ole varma jäikö minusta edes ruumista jäljelle, vai katosiko se mystisesti." Sirpalekorva mumisi sen jälkeen kun Kenna oli kertonut negromaaneista Yaean otaksuen kaiken tietämänsä. Yaea myönsi mielessään ettei hän itse ollut tiennyt kauheasti negromaaneista, ehkä jokusen kerta kuullut jonkun mainitsevan niistä jotain.
Yaea siirtyi hieman kauemmaksi Kennasta, jotta hän saisi nostettua hieman sivummaksi siirtämänsä kankaat paremmin ahtaassa vankkureissa. "Mitä pidät näistä kankaista?" hän esitti kysymyksen Kennalle, ja laski kangasrullat oman sänkynsä päälle, jossa hän pystyi laittamaan niitä hieman paremmin näkyville.
|
|
|
|
Post by RavenGuardian on Oct 8, 2015 2:00:13 GMT 3
Kenna
Kenna räpäytti hieman pistävä värisiä silmiään ja hänen suunsa vääntyi taas virneeseen kuin hän olisi hyvinkin hyväntuulinen. Hän katseli kettupatsasta. "Oletko aivan varma?" Hän kysyi. "Olisi minulla voinut olla kyky ilman näitä haavojakin. Silloin olisin satuttanut muita muulla tavoin. " Hänen valkoiset silmänsä kiiluivat tulen kajossa ja veri kiilteli hänen liilahtavilla huulillaan ja kasvojen repeämässä. "Tällä hetkellä arvauksieni on, että ne joita haluan satuttaa kokevat nämä haavat. En ole täysin varma sillä he vain huutavat tuskissaan ja no... jotkut kuolevat. Minä vain oletan, että se on niin." Hän kohautti taas olkiaan aivan kuin asia olisi ollut merkityksetön. Aivan kuin hän ei olisi edes puhunut muiden tappamisesta vaan keskustellut niitä näitä.
Sitten Kenna oli hiipinyt siihen Yaean taakse. Ei ehkä paras mahdollinen paikka äskeisen keskustelun jälkeen. Hän sai naisen säpähtämään puhuessaan. "Aye koska miehistöni oli kunnon merirosvoja. Eivät ehkä rehtejä kauppalaivojen väen ynnä muun väen silmissä, mutta he todellakin olivat kunnon merirosvoja ja tovereilleen uskollisia." Kerrankin Kissankutsu ei enää hymyillyt. Hänen ilmeensä oli hyvin vakava. Miehistö oli ollut hänen perheensä. Ainoa perhe jonka hän oikeasti oli tuntenut. Laiva oli ollut hänen kotinsa. Entinen piraatti räpäytti taas silmiään ja tuo vakava ilme katosi hänen silmistään. "Oletko varma, ettei magiaa ole muualla maailmassa? Tuohan tarkoittaisi sitä, että myöskään minä en voisi lähteä täältä koska magia, joka pitää minut kasassa, katoaisi. Missä sinä uskot, että muu maailma edes alkaa ja Gwannathar loppuu?" Kenna kysyi ovelasti jättäen kuitenkin kertomatta miten asiat oikeasti olivat. Hänestä oli mukavaa olla arvoituksellinen ja hän ei tiennyt mikä se oli, mutta jokin tuntui estävän häntä kertomasta enempää ulkomaailmasta. Hän pohti sitä johtuikohan sekin jostain suojasta joka Gwannatharin yllä mahdollisesti oli. Sen suojan vuoksi myöskään väki ei tainnut täältä lähteä. Mutta tämä kaikki oli vain arvailua. Mahdotonta tietää siitä tarkemmin ennen kuin joku ylempi voima täällä ehkä kertoisi.
He olivat siirtyneet puhumaan negromaageista ja lopuista. Sirpalekorva ei vaikuttanut tietävän varmasti eikä Kennakaan sen puoleen voinut sanoa siihen mitään koska negromagia oli oikeastaan kutakuinkin hänen tietämyksensä ulkopuolella. Jos hän olisi tiennyt ei hänkään olisi etsiskelemässä täällä negromaagia kertomaan hänelle tilastaan. " Voithan sinä toki kysäistä jos törmäät negromaagiin. "Hän totesi.
Sitten kankaat, jotka Yaea oli laittanut esille, saivat hänen huomionsa. Hän tarkasteli niitä. Sininen olisi merenvärinä ehkä ollut kiva, mutta Kennasta tuntui ettei se sopinut yhteen hänen epäkuolleisuutensa kanssa. "Sanoisin, että karmiininpunainen." Hän totesi. "Vai pitäisikö minun olla rauhoittavampi sinisessä? Mutta veri taitaa näkyä vähemmän punaisessa. En oikein voi mitään sille, että vereni virtaa yhä."
|
|
|
|
Post by sinjanko on Oct 10, 2015 20:52:17 GMT 3
Yaea Kaaot
Yaea kuunteli hieman jopa kauhuissaan kuinka Kenna kertoi pystyvänsä jopa tappamaan pelkällä kosketuksella. Se sai hänet ajattelemaan heti mahdollisia puolustuskeinoja epäkuollutta vastaan, muttei ollut varma mikä niistä olisi paras tappamaan epäkuollut. Tosin, epakuolleet olivat jo kuolleita, joten "tappaminen" tuskimpa oli oikea termi käyttää epäkuolleen ruumin silppomisesta.
"Selvä." Yaea vastasi hieman hiljaa Kennan kerrottua kuinka hänen miehistönsä oli kunnon merirosvoja ja uskollisia tovereilleen. Kennalle hänen miehistönsä oli varmasti ollut hyvin tärkeä sen perusteella mitä Kenna oli kertonyt Yaealle, tai niin ainakin Yaea päätteli.
"En itsekkään oikeastaan ole aivan täysin varma. Tosin, jos magiaa ei ole muualla kuin Gwannatharissa, se tarkoittaa että olitte miehistösi kanssa purjehtineet yli Gwannatharin rajan ennen kuin törmäsit siihen negromaaniin." Yaea pohdiskeli. "Siitäkään en ole varma missäkohtaa Gwannatharin raja loppuu. Tuskimpa se kuitenkaan mikään punainen viiva ole veden päällä. Kyllä se kuitenkin varmasti tulee vastaan kun on mennyt tarpeeksi kauas Gwannatharin saarista." hän kertoi oman mielipiteensä.
"Totta, tuskimpa siitä kuitenkaan mitään haittaa on." Sirpalekorva sanoi rauhallisella äänensvyllä, kun Kenna ja Sirpalekorva juttelivat negromaaneista ja heidän pimeästä magiastaan. Yaeaa ei kuitenkaan negromaanit kiinnostaneet, sillä hänellä ei ollut, eikä tuskimpa koskaan tule olemaankaan ongelmia negromaanejen kanssa, ja hän oli siitä onnellinen.
Yaea katseli miettien Kennaa ja kankaita vuorotellen. "Se on kyllä totta, että näyttäisit rauhoittavammalta sinisessä. Silloin sinua ei varmaankaan pelättäisi. Ongelmana tosiaan kuitenkin on se että veri näkyy liian ilmiselvästi sinisessä, joten karmiirinpunainen on ehkä parempi vaihtoehto. Siinä ongelmana on kuitenkin että näyttäisit varmasti aika salamyhkäiseltä, jopa uhkaavalta." Yaea sanoi ajatuksensa ääneen.
|
|
|
|
Post by RavenGuardian on Oct 12, 2015 19:12:37 GMT 3
Kenna
Kissankutsu kuunteli Yaean pohdintaa Gwannatharin magiasta ja rajoista. Hän ei sanonut siihen mitään. Virnisteli vain hieman. Vaikka hän ehkä olisikin halunnut kertoa, yhä se jokin esti häntä. Ehkä vain ulkomaailman asiat eivät kuuluneet tänne vaikka osasta niistä hän pystyikin kertomaan. Ehkä ulkomaailma tuli pitää erossa Gwannatharista. Sillä ei ollut sijaa täällä. Kenna todella haluasi tavata jonkun sellaisen joka pystyisi selittämään nämä asiat hänelle, mutta ehkei sillä ollutkaan niin suuresti väliä loppujen lopuksi. Eniten hänen täytyi löytää negromaagi ennen kuin tämä lumous ehkä valuisi kokonaan pois. Voisiko se magia joka piti hänet kasassa muka kestää ikuisesti? Hän ei oikein uskonut siihen kun vielä tämän magian lähdekin oli jäänyt jonnekin kauas merien taakse.
Mutta tällä hetkellä oli turhaa sellaisia miettiä. Hänen piti keskittyä niin arkiseen asiaan kuin kankaan valinta eikä hänellä koskaan aiemmin ollut ollut mitään sellaisiakaan ongelmia. Yhtäkkiä vaatteen valintaan piti käyttää kunnolla aivoja kun piti ajatella miten naamioitua muiden joukkoon. "Olen ehkä yhä karmiinin punaisen kannalla. Minusta on mukavaa näyttää salamyhkäiseltä." Hän kertoi sitten. "Tulin ajatelleeksi sitä, että kun ihmiset eivät ole täällä kovin toivottuja, saankohan kenetkään keskustelemaan kanssani muutenkaan? Minun pitää siis toivoa myös, ettei minua tunnisteta ihmiseksikään. Olenpa minä haluttua tavaraa kaikin tavoin." Kennan virnisti taas.
Kenna käveli kurkistamaan nukkuvan hevosen ohi ulos. Hän taputti hieman tuota puhuvaa hevosta samalla kun vilkuili ulos sateeseen jolle ei tuntunut olevan loppua. Ukkonen jyrisi taas lähes samaan aikaan kun salaman valo välähti. Se oli siis melkein heidän päällään. Kukaan ei haluaisi mennä ulos tällä säällä, mutta Kennasta alkoi pikku hiljaa tuntua, että joku vaaniskeli tuolla pensaiden seassa. Saattoihan se toki olla vain pelkkä harhakin koska hän ei nähnyt siellä mitään. Ukkosen äänikin peitti mahdolliset äänet. Kenna kurtisti hieman kulmiaan, mutta palasi sitten peremmälle sisälle ja suuntasi taas huomionsa Yaeaan ja Sirpalekorvaan. "Minä en enää nuku öitä, mutta entäs te? "Hän kysyi sitten.
|
|
|
|
Post by sinjanko on Oct 14, 2015 19:54:36 GMT 3
Yaea Kaaot
Yaea kaaot katsoi hieman epävarmana Kennan virnistelyä. Kenna ilmiselvästi tiesi missä Gwannatharin raja kulki, muttei halunnut kertoa sitä. Ehkä tämä oli vain pila, jonka Kenna teki saadakseen uudet vaatteet. Tai ehkä se joku negromaani vain halusi kiusata muita sätkynukellaan. Toisaalta Yaea olisi halunnut uskoa Kennaa, mutta tiesi hyvinkin muiden olevan häijyjä, hyvin häijyjä.
"Selvä." Yaea sanoi, ja siirsi sinisen kankaan pois sängyltänsä. "Hyvällä naamioitumisella sinua tuskimpa tunnistetaa välttämättä ihmiseksi." Hän arveli järjestellen kankaita takaisin paikoilleen. Hän otti vielä jotain hieman tumman sävyisiä kankaita, sillä kokonainen asu pelkästä yhdestä ja samasta karmiirinpunaisesta kankaasta olisi tylsä.
"Mitä?" Yaea kuuli Frymoksen mumisevan unissaan kun Kenna käveli katsomaan vaunujen ulkopuolella riehuvaa myrskyä. "En pysty nukkumaan, mutta välillä on mukavaa lopettaa kaikesta välittäminen ja olla pelkkä patsas." Sirpalekorva vastasi Kennan esittämään kysymykseen siitä nukkuivatko Sirpalekorva ja Yaea. "No, en ole kuollut, eli tarvitsen unta." Yaea vastasi Kennan kysymykseen Sirpalekorvan jälkeen.
|
|
|
|
Post by RavenGuardian on Oct 16, 2015 1:41:35 GMT 3
Kenna
Hymy pysyi entisen kapteeni huulilla vaikka hänen ilmeensä hieman vakavoituikin, mutta nyt tuo hymy oli hieman pahoittelevampi. Hän oli selvästi huomannut miten Yaean ilme oli muuttunut hänen aiempien sanojensa tai sanomattomuutensa myötä. "Kuule, sanotaan että tiedän asioita, mutta on kuin minun ei olisi lupa kertoa niitä." Kenna sanoi sitten. Saattoi olla, että se johtui tästä saaresta tai sitten se johtui siitä, että hän tosiaan oli sen negromaagin sätkynukke ja loppujen lopuksi hänellä ei ollut omaa tahtoa vaikka hän luulikin niin. Se jos mikä oli surullista ettei hän kyennyt kertomaan sitä eikä sen puoleen edes tiennyt kuinka pystyisi saamaan varmuuden siitä. Ehkä häntä kokoajan ohjailtiin sivusta käsin. Ehkä hänet saisi myös äkkiä käännettyä täysin tahdottomaksi lihaa syöväksi hirviöksi.
Mutta kun ei ajatellut sitä, se ei haitannut. Kissankutsu teki parhaansa ollakseen ajattelematta liikaa. Hän katseli kankaita joita Yaea laittoi esille. Ehkä tosin haltianaisella oli parempi silmä sille mitä tehdä niiden kanssa. Kenna ei ainakaan osannut. Hänen ei yleensäkään teettänyt vaatteitaan missään. Mikä nyt muistuttikin häntä siitä, että hänen varmaan pitäisi käydä rehellistä kaupankäyntiä Yaean kanssa, mutta hänellä ei ollut mitään millä maksaa. Hänellä ei tosiaan ollut enempää kuin yksi kolikko joka ei ollut tämän maan rahaa, rikkinäinen flintlock ja yksi ainoa cutlass-miekka ja vaatteet jotka hänellä oli päällä. Käydäkseen rehellistä kaupankäyntiä hänen ilmeisesti täytyi ensin asioida jonkun kanssa seuraavassa kylässä. Hänellä ei juurikaan ollut kokemusta maalla asioimisesta. "Hienoa, mutta miten haluat minun maksavan?" Kissankutsu kysyi.
Sitten hän oli kävellyt katsomaan vaunujen ulkopuolella riehuvaa myrskyä. Siellä jokin epämiellyttävä tunne oli vallannut hänet hetkeksi, mutta hän taputteli hieman Frymosia. Hän ei vastannut tämän uniseen muminaan vaan silitti tätä hieman ja palasi sitten sisälle. Sirpalekorva vastasi hänen kysymykseensä ennen Yaeaa. Kettupatsas ei siis nukkunut. Yaea luonnollisestikin tarvitsi unta, mutta uskalsiko tämä nukkua kun epäkuollut piraatti sattui olemaan saman katon alla? Siinä oli parikin epäilyttävää kohtaa. Kumpikaan epäkuollut eikä piraatti ollut luotettavia olentoja. Kenna takertui Sirpalekorvan sanoihin. " Minäkin kyllä pystyn pistämään itseni ruumis tilaan, mutta pelkään, että joku vielä päättää haudata minut jos teen niin." Hän sanoi virnistäen. "Minä en oikein viihdy maan alla. Oikeat piraatit kun pitää haudata mereen."
|
|
|
|
Post by sinjanko on Oct 18, 2015 18:25:25 GMT 3
Yaea Kaaot
"Selvä." Yaea mumisi jonkinlaiseksi vastaukseksi, kun Kenna kertoi tietävänsä asioita, muttei voinut puhua niistä. Kai se johtui rajasta tai siitä negromaanista, ei sitä voinut tietää. Yaea kuunteli kuinka sade tippui pisaroina vankkureiden kattoa vasten. Välillä sade hellitti hieman, välillä se taas voimistui kamalasti. Hän yritti sivuuttaa sateen aiheuttaman metelin, ja keskittyä jokseenkin olennaisempiin asioihin.
"Mieluiten rahalla. Kyllä joku näiden vaatteiden arvoinen esine tai esineet kelpaavat myös, kunhan ne saisi helposti myytyä. En mieluiten haluaisi kuljettaa jotain ylimääräistä roinaa mukanani." Yaea sanoi, kun Kenna kysyi miten voisi maksaa vaatteet. Yaeaa jopa ärsytti välillä myydä kankaita, nappeja, lankoja ja vaatteita niin että ne maksettiin tavaroilla, sillä joitain tavaroita oli vaikea myydä, eikä niistä aina välttämättä saanut edes sitä hintaa takaisin jonka olisi pitänyt saada.
Yaea ei ollut varma uskaltaisiko hän alkaa nukkua. Sirpalekorvaan hän kyllä luotti, mutta Kenna oli aivan eri asia. Vaikka kuinka hän yritti olla välittämättä, alkoi väsymys painaa häntä vähitellen. "Miten mereen edes voi haudata henkilöitä? Eikö sitä pitäisi pikemminkin kutsua ruumiin heittämiseksi meteen?" Yaea pohdiskeli.
|
|
|
|
Post by RavenGuardian on Oct 18, 2015 23:38:09 GMT 3
Kenna
No rahallapa tosiaan pitäisi maksaa. Kapteeni Kissankynnellä ei tosiaan ollut tällä hetkellä rahaa mihinkään maksamiseen eikä sen puoleen myytäväksi kelpaavaa tavaraakaan. Hän kaiveli vielä taskujaan ihan varmuuden varalta, mutta kuten hän tiesikin, hänellä ei ollut enää mitään maksuksi kelpaavaa. Hitaasti hän veti kätensä taskuistaan ja heitti sitten sitä ainoaa kolikkoa joka hänellä oli. "Tämä ei varmaan kelpaa maksuksi... Taidat joutua odottamaan maksua seuraavan kylään asti, että pääsen asioimaan väen kanssa." Kenna totesi. Olisihan hän toki voinut huijatakin Yaeaa, mutta tämä oli tarjonnut hänelle sateensuojan ja kuunnellut hänen juttujaan joten häntä halusi tällä kertaa maksaa takaisin tuon hyväntahtoisuuden.
Epäkuollut huomasi Yaean alkavan väsynyt, mutta tämä ei näyttänyt aikovan antaa sille periksi koska ei luottanut häneen. Kenna kuuli haltianaisen pohdiskelevan sitä miten mereen voisi haudata. Hän virnisti hieman. "Hyvä on. Se on ruumiin heittämistä mereen, mutta me kutsumme sitä mereen hautaamiseksi. Se on kaikille merimiehille se oikea tapa tulla haudatuksi heidän kuoltuaan. Olisi hyvin väärin haudata koko elämänsä merellä elänyt maan multiin." Kissankutsu kertoi. "Sinne minunkin miehistöni meni. Pelkään etten itse ehkä seuraakaan heitä samaa tietä vaikka toivoisin niin." Hän näytti taas vakavalta. Tavallaan hän toivoi, että mikäli loitsu katoaisi joku tajuaisi käydä heittämässä hänet mereen, mutta oli kyllä hyvin todennäköistä että jos joku vaivautuisi tekemään häneen ruumiilleen jotain, hän tuli korkeintaan haudatuksi maahan. Se ei ollut ollenkaan hänen mieleensä.
Kenna istui takaisin vaunujen pohjalle ja tökki kyljessään olevaa haavaa kuin yrittäen saada sisälmykset pysymään sisällä. No ei häntä oikein olisi huvittanut nähdä niiden roikkuvan pihallakaan. Hän muisteli sitä hetkeä kun oli herännyt tähän uuteen elämäänsä. Se oli ollut järkyttävää. Sitten hän antoi asian olla ja lopetti tökkimisenkin nostaen taas katseensa Yaeaan. "Jos haluat nukkua niin minä ja Sirpalekorvahan voimme pitää vahtia." Hän ehdotti sitten tuo tuttu virnistys jälleen kasvoillaan. "Minä pidän vahtia sen varalta mitä ulkona on ja Sirpalekorva pitää vahtia minun vuokseni ja kaikki ovat tyytyväisiä, eikös?" Kenna jatkoi, mutta ei voinut olla lisäämättä vitsinä:" ja kyllähän sinä heräät jos joku alkaa syödä sinua."
|
|
|
|
Post by sinjanko on Oct 21, 2015 21:28:51 GMT 3
Yaea Kaaot
Yaea katseli Kennan heittelemää pientä kolikkoa. "Eipä oikein kelpaa. No, voin minä odottaa niin kauan kunnes pääsemme kylään, jossa sitten hankit tavalla tai toisella maksun siitä puvusta minulle." Yaea sanoi vakavana. Häntä ei oikeastaan kiinnostanut vaikka Kenna ryöstäisi joltain rahat maksaakseen puvun, kunhan Kenna vain pystyi maksamaan velkansa puvusta. Hän toivoi kuitenkin että Kenna maksaisi puvun rehellisesti hankituilla rahoilla, sillä ryöstettävälle uhrille se ei olisi niin mukavaa.
"Käy järkeen." Yaea sanoi väsyneenä, kun Kenna kertoi kuinka ainoa ja oikea paikka merimiehen viimeiseksi leposiaksi. Hän oli kuullut kuinka kuolevan viimeistä pyyntöä pitäisi kunnioittaa, joten jos merimiesten viimeinen toive oli tulla heitetyksi mereen, sitä kai piti kunnioittaa. Yaea kuunteli kuinka Kenna toivoi tulevansa "haudatuksi" mereen, samoin kuten miehistönsä, mutta pelkäsi ettei niin tulisi käymän. "No, toivottavasti toiveesi toteutuu." hän sanoi, ja venytteli käsiään ja jalkojaan.
Yaea nyrpisti hieman nenäänsä, kun Kenna tökki kylkeään, jossa oli iso ja hyvin kamalan näköinen haava. Yaea kuunteli kuinka Kenna ehdotti että hän ja Sirpalekorva voisivat pitää vahtia, kun Yaea nukkuisi. Hän, Sirpalekorva ja Frymos olivat oikeastaan tehneetkin monesti niin että Sirpalekorva jäi vahtimaan kun hän itse ja Frymos olivat alkaneet nukkua, sillä eihän Sirpalekorva tarvinnut unta. Kenna lisäsi että hän pitäisi vahtia ulkopuolisten varalta, ja Sirpalekorva pitäisi vahtia Kennan varalta, lisäten kuitenkin todennäköisesti vitsillä että kyllä Yaea heräisi jos tuntisi jonkun syövän häntä. "No hyvä on. Pidä kuitenkin hampaasi kaukana ihostani." Yaea sanoi väsyneenä, mutta silti vakavana.
|
|
|
|
Post by RavenGuardian on Oct 25, 2015 21:55:01 GMT 3
Kenna
Kolikko ei kelvannut, mutta eipä se mitään. Kenna ei edes ollut odottanut, että se hyväksyttäisiin maksuksi. Hänen täytyisi tosiaan seuraavassa kylässä hieman varastella rahaa jotta voisi maksaa Yaealle. Sen ei pitäisi olla kovin hankalaa vaikka hän olikin tottunut näyttävämpiin ryöstelyihin merellä, mutta kyllä hänellä oli vikkelät sormet ja aina hän voisi pelotella muita ulkonäöllään. "Selvä, nimeä hinta niin minä koetan seuraavassa kylässä saada sen kasaan. "Kenna kertoi hymyillen.
Sitten hänen hymynsä muuttui hieman surulliseksi. "En usko kenenkään vaivautuvan raahaamaan ruumistani merille. "Kissankutsu sanoi. Hänellä ei oikein ollut ketään ystävääkään joka pitäisi oikeasta hautaamistavasta huolta. Entinen kapteeni oli siis tuomittu maan multiin sitten kun loitsu katoaisi ja todennäköisesti hän vielä jäisi hautaamatta jonnekin lojumaan. Hieman Kissankutsu pohti sitä mahtaisivatkohan eläimetkään haluta koskea tähän ruumiiseen. Toistaiseksi yksikään eläin ei ollut koettanut syödä häntä ja toivon mukaan niin ei kyllä kävisikään vielä hänen liikkuessaan. Liikkuisikohan hänen ruumiinsa vielä pelkkänä luurankonakin niin kauan kun loitsu oli voimassa? Olihan hänen toinen kätensäkin luuta ja jänteitä jotka pitivät käden yhä liikkeessä, mutta pelkkä luu tuskin pysyisi kasassa. Parempi olla tulematta nälkäisten eläinten syömäksi vaikka ne haistaisivatkin hänessä tuore saaliin haavojen takia.
Siinä Kissankutsu hetken tökki sisälmyksiään välittämättä muiden ilmeistä ja ehdotti sitten nukkumisjärjestystä. Se ilmeisesti otettiinkin hyvin vastaan. Hänen vain käskettiin pitää hampaansa irti Yaean iholta. Virnistys levisi taas Kennan kalpeille kasvoille. "Älä huoli. Pidän itseni kurissa." Hän kertoi ja haki sitten itselleen mukavamman asennon odotella, että yö kuluisi ohi. Hieman hän kuitenkin mietti mikä oli se tunne jonka oli tuntenut ulos vilkaistuaan. Uhkaisiko joku heitä? Oli tuo myrsky ehkä pahenemassa? Kenna ei ollut kovin hyvä tulkitsemaan enteitä maalla. Merillä oli toinen asia. Maalla hänestä tuntui kuin olisi taantunut oppipojan tasolle. Nyt ei auttanut kuin odottaa mitä tapahtuisi, joten hän voisi hyvin tehdä odottelun mukavasti lojuen kyljellään - sillä ehjällä - vankkureiden pohjalla. Hän mietti mahtoivatko toisetkin aavistella jotain, muttei kuitenkaan kysynyt siitä.
|
|
|
|
Post by sinjanko on Oct 31, 2015 23:22:01 GMT 3
Yaea Kaaot
Yaea yritti pohtia tarkkaan kohtuu hintaa puvulle, ajatellen kuinka paljon kankaat olivat maksaneet, kuinka paljon kangasta pukuun menisi, kuinka paljon vaivaa sen valmistamiseen menisi, sekä muita tärkeitä asioita. Haukotus karkasi kuitenkin hänen suustaan, eikä hän väsymyksen takia saanut pidettyä ajatuksiaan kauhean hyvin kasassa. "Parasta varmaan sanoa tarkka hinta vasta kun puku on valmis." Yaea sanoi, sillä ei juuri sillä hetkellä jaksanut miettiä hintaa kunnolla.
"Sitten sinun kannattaa varmaan hankkiutua joko uudestaan jonkun merirosvojoukon kapteeniksi, tai sitten ryhtyä merimieheksi, jotta tulisit heitetyksi mereen." Yaea sanoi, yrittäen edes parantaa hieman Kennan oloa. Jos Kennan ympärillä oleva loitsu katoaisi, katoaisiko Sirpalekorvankin ympärillä oleva loitsu joskus? Sirpalekorva oli Yaealle tärkeä, sillä hän hän oli Yaean ensimmäinen ystävä. Se olisi kamalaa jos Sirpalekorva muuttuisikin yhtäkkiä pelkäksi patsaaksi, eikä enää koskaan sanoisi mitään. Hieman sama asia oli Frymoksen kohdalla, tosin Frymoksen kuolema olisi täysin varmaa. Frymos oli hevonen, eivätkä hevoset eläneet lainkaan yhtä vanhaksi kuin haltijat, ja se harmitti Yaeaa. Hän ei halunnut kuvitella ystävänsä kuolemaa.
"Hyvä." Yaea mumisi kun Kenna sanoi pitävänsä itsensä kurissa. Hän potkaisi kengät pois jalastaan ennen kuin meni varovasti makaamaan sängylleen. Hän kietoutui peittoonsa, ja meni aivan seinän viereen. Hän katsoi hetken seinää, jolla varjot tanssivat. Hän ei ollut varma halusiko hän sulkea silmänsä ja nukkua kun epäkuollut oli hänen kanssaan samassa vankkurissa. Lopulta hän kuitenkin sulki silmänsä, luottaen siihen että Sirpalekorva herättäisi hänet jos Kenna alkaisi käyttäytyä oudosti.
|
|
|
|
Post by RavenGuardian on Nov 2, 2015 19:59:31 GMT 3
Kenna
"Aye en vastustele" Kenna sanoi Yaean puhuessa siitä, että tämä sanoisi tarkan hinnan sitten kun puku olisi valmis. Ex-piraatti heilautti kättään. Hänelle oli oikeastaan ihan sama mitä joutuisi vaatteista maksamaan. Hän joutuisi ehkä näkemään hieman vaivaa rahojen saamiseksi kasaan, mutta se ei haitannut häntä. Kenna ehkä voisi jopa suoraan kysyä joltakin ne rahat ja hänelle annettaisiin ne sen enempää mukisematta. Kovin moni tuskin halusi vastustaa jos epäkuollut esitti pyynnön. Oli hänellä toki muitakin keinoja saada rahat, mutta ne sitten kaikki eivät olleen kovin nättejä. Mutta jos Yaeaa ei kerran haittaisi miten Kenna rahat hankki, niin eipä siitä huolta.
Sitten puhu oli kääntynyt siihen merimiesten hautajaisiin jossa Kennaa harmitti se ettei hän ollut enää merellä saamassa sellaisia hautajaisia. Miten tähän tilanteeseen olikaan päädytty? Hän oli tehnyt epäonnekkaan valinnan ja valinnut väärän laivan. Jos hän ei olisi lähtenyt mysteerilaivan perään hän ja hänen miehistönsä olisivat vielä elossa. Voisi siis sanoa, että uteliaisuus tappoi kissan... heh mutta tyytyväisyys herätti sen jälleen eloon? Niinhän se sanalasku kuului. Kenna olisi melkein voinut nauraa sille, mutta he puhuivat tällä hetkellä vakavasta asiasta. Yaea ehdotti, että hän hankkiutuisi taas merirosvokapteeniksi tai vain merimieheksi. "Muuten kyllä, mutta kuulin, ettei teillä päin juuri taida olla merirosvoja ja vanha koira ei opi uusia temppuja. Rehti elämä ei sovi minulle." Kissankutsu totesi.
Kenna pohti hieman mitä Yaea mahtoi ajatella sillä tämän ilme näytti jonkin aikaa aika surulliselta. Tämä ei ehdottomasti ollut surullinen epäkuolleen puolesta. Hänellä kesti jonkin aikaa keksiä mistä oli kyse, mutta hän keksi sen lopulta. Sirpalekorvankin loistu voisi kadota ja hevonen oli kuolevainen olento joka oikeastaan eläisi vain pienen värähdyksen haltian elämästä. Mutta kuolema oli osa elämää. Se tuli hyväksyä. Kenna oli pitänyt hyväksyä se kaikkien niiden hyvien miehistönsä miesten ja naisten kohdalla. Itse hänestä oli tullut epäkuollut vaikka hänen olisi pitänyt mennä muiden mukana. Hän oli aina kuvitellut menevänsä muiden mukana. Kenna kuitenkaan ei sanonut mitään.
No he saivat ainakin sovittua nukkumajärjestelyistä. Kenna jäi mukavasti lojumaan toiselle kyljelleen ja kuunteli sateen ääntä. Hän kuuli myös jonkin ajan päästä kun Yaea kävi nukkumaan joten hereillä taisivat olla vain hän ja Sirpalekorva ellei kettupatsas ollut mennyt patsastilaansa. Joksikin aikaa Kenna sulki valkoisen silmänsä ja teeskenteli huvikseen nukkuvaa, mutta sitten hän havahtui taas siihen outoon tunteeseen. valkoiset silmät rävähtivät auki ja entinen piraatti nousi seisomaan. Hän ujuttautui taas Frymosin ohi vilkaisemaan ulos, mutta hetkeen hän ei nähnyt mitään muuta kuin tien ja sateen kasteleman metsän. Ukkonen jyrisi yhä ja tuuli riuhtoi puita. Mutta sitten hän näki jonkun tulevan esiin metsästä kävellen hieman horjuen. Kenna kallisti hieman päätään tutkiessaan olentoa, mutta huomasi pian tämän rinnassa ammottavan aukon. "Vai niin muitakin epäkuolleita hakemassa sateensuojaa." Kissankutsu totesi. Tosin tämä toinen ei näyttänyt siltä, että sillä olisi minkäänlaista omaa tahtoa. Se vain horjahteli lähemmäs.
|
|
|
|
Post by sinjanko on Nov 8, 2015 0:22:16 GMT 3
Sirpalekorva
Sirpalekorva makoili kangastilkkujen päällä, joista hän oli tehnyt itselleen jonkinlaisen pedin. Vaikkei hän pystynytkään tuntemaan sitä kuinka kankaaiden tilkut tekivät puulaatikosta hieman pehmeämmän, mielytti se hänen mieltään edes. Hän ei sen kummemmin katsonut kohti Kennaa, mutta vartioi häntä sivusilmällä. Hän ei oikein pystynyt luottaa tuohon epäkuolleeseen kunnolla, ties mitä hankaluuksia tuon olennon läsnäolosta seuraisi. Pian Yaeastakin alkoi kuulumaan samantapaista rauhallista ja unista hengitystä kuin Frymoksesta, jolloin Sirpalekorva siirsi katseensa varovasti Kennaan, joka oli sulkenut silmänsä.
Sirpalekorva seurasi katseellaan kuinka Kenna nousi yhtäkkiä ylös ja käveli katsomaan ulos. Hetken aikaa Sirpalekorva jopa toivoi tuon ruumiin lähtevän, mutta pettyi kuullessaan Kennan puhuvan toisesta epäkuolleesta. Mistä näitä liikkuvia ruumiita oikein tulee? Onko tämä myrky sittenkin joku ruumissade? Sirpalekorva nousi jaloilleen, ja kiipesi Frymoksen selän päälle päästäkseen korkeammalle ja nähdäkseen ulos. "Lisääkö ruumiita? Ihan kuin yhdessä liikkuvassa ruumiissa ei olisi muka tarpeeksi päänvaivaa." Hän murisi hiljaa. Hän katsoi ulkona sateessa horjahtelevaa hahmoa, joka vain lähestyi heitä uhkaavasti. Ensiksi hahmo vaikutti juopuneelta henkilöltä kävelytyylinsä perusteella, mutta rinnassa ammottava aukko kertoi toista tarinaa. Ehkä kyseessä oli juopunut henkilö, joka oli joutunut hyvin vakavaan tappeluun, tai sitten kyseessä tosiaan oli taas uusi epäkuollut. Sirpalekorva toivoi kovasti ensimmäistä vaihtoehtoa, sillä uusi liikkuva ruumis, vieläpä jopa tahdoton sellainen tietäisi varmasti pahoja ongelmia varsinkin Yaeaa ja Frymosta kohtaan.
|
|
