Post by sinjanko on Feb 21, 2016 18:28:51 GMT 3
Erien Syyslehti
Kauaa Erien ei Ikhania joutunut odottamaan, vaan pian he jatkoivat matkaa kaartuvassa tunnelissa. Erien oli arvellut tunnelia loivemmaksi, mutta jonkin matka päässä se kaartui yhä jyrkemmin vasemmalle. Hän oli myös arvellut, että olento tunnelissa olisi lähempänä, mutta hän oli ollut väärässä. Ehkä hänen mielikuvituksensa vain pelleili, eikä mitään olentoa ollutkaan. Ehkä kallion seinämistä kaikuva rahina oli vain tuulta, ne "murahdukset" vain maanjäristyksen aihettamia ääniä, ja valonpilkahdus tässä tunnelissa oli ollut jostain uloskäynnistä tullutta päivänvaloa. Niin kaikki ainakin kuulosti järkevältä. Miksi sitten rahina kuulosti hengitykseltä, kun Erien kuunteli sitä tarkkaan? Miksi se murina kuulosti enemmänkin jonkun olennon aiheuttamalta kuin maanjäristyksen aiheuttamalta? Ja miten edes näin alhaalla voisi olla uloskäynti?
Erien vilkaisi huolestuneena vierellään kävelevää lajitoveriaan, joka oli äsken melkein kompastunut. Mitään hätää Ikhanilla ei kuitenkaan näyttänyt olevan. Naurahtihan hän sentään voitonriemuiseti, eikä innokas virne ollut vieläkään kadonnut hänen ksvoiltaan. Erien kääntyi katsomaan takaisin menosuuntaan yrittäen hengittää rauhallisesti. Tuskimpa heillä mitään hätää oli.
Erien ei aluksi edes huomannut kauempana pimeässä välähtävää esinettä. Vasta kun he pääsivät sitä lähemmäksi, se kiinnitii hänen huomionsa. Esine oli kiiltävä, tumma ja pitkä, jonkinlaista oksaa muistuttava. Miten kuitenkin oksa olisi päätynyt tänne tunneleihin? Ikhan kyyristyi tutkimaan esinettä, oikeastaan pikemminkin tökkimään sitä. "Ei aavistustakaan." Erien vastasi Ikhanin esittämään kysymykseen vaisusti. Hänellä ei ollut nimittäin harmaintakaan aavistusta mikä tuo oli. Ikhanin suusta pääsi hermostunut naurahdus. Hetkinen, loppuiko tuo esine kynteen? "Jalalta?" Erien kysyi hätääntyneenä, katsoen esinettä, joka tosiaan loppujenlopuksi muistutti hyönteisen jalkaa hyvin paljon. "Kenellä muka olisi noin valtava jalka, ja miten hän edes pystyi menettämään sen?" Erien kysyi vielä hätääntyneempänä, ottaen pari askelta kauemmaksi. Hän yritti tasata hengitystään, vaikka häntä pelotti ajatus siitä kuinka iso tuon jalan omistava olento voisi olla, jos itse jalka oli jopa Ikhania pidempi.
Kauaa Erien ei Ikhania joutunut odottamaan, vaan pian he jatkoivat matkaa kaartuvassa tunnelissa. Erien oli arvellut tunnelia loivemmaksi, mutta jonkin matka päässä se kaartui yhä jyrkemmin vasemmalle. Hän oli myös arvellut, että olento tunnelissa olisi lähempänä, mutta hän oli ollut väärässä. Ehkä hänen mielikuvituksensa vain pelleili, eikä mitään olentoa ollutkaan. Ehkä kallion seinämistä kaikuva rahina oli vain tuulta, ne "murahdukset" vain maanjäristyksen aihettamia ääniä, ja valonpilkahdus tässä tunnelissa oli ollut jostain uloskäynnistä tullutta päivänvaloa. Niin kaikki ainakin kuulosti järkevältä. Miksi sitten rahina kuulosti hengitykseltä, kun Erien kuunteli sitä tarkkaan? Miksi se murina kuulosti enemmänkin jonkun olennon aiheuttamalta kuin maanjäristyksen aiheuttamalta? Ja miten edes näin alhaalla voisi olla uloskäynti?
Erien vilkaisi huolestuneena vierellään kävelevää lajitoveriaan, joka oli äsken melkein kompastunut. Mitään hätää Ikhanilla ei kuitenkaan näyttänyt olevan. Naurahtihan hän sentään voitonriemuiseti, eikä innokas virne ollut vieläkään kadonnut hänen ksvoiltaan. Erien kääntyi katsomaan takaisin menosuuntaan yrittäen hengittää rauhallisesti. Tuskimpa heillä mitään hätää oli.
Erien ei aluksi edes huomannut kauempana pimeässä välähtävää esinettä. Vasta kun he pääsivät sitä lähemmäksi, se kiinnitii hänen huomionsa. Esine oli kiiltävä, tumma ja pitkä, jonkinlaista oksaa muistuttava. Miten kuitenkin oksa olisi päätynyt tänne tunneleihin? Ikhan kyyristyi tutkimaan esinettä, oikeastaan pikemminkin tökkimään sitä. "Ei aavistustakaan." Erien vastasi Ikhanin esittämään kysymykseen vaisusti. Hänellä ei ollut nimittäin harmaintakaan aavistusta mikä tuo oli. Ikhanin suusta pääsi hermostunut naurahdus. Hetkinen, loppuiko tuo esine kynteen? "Jalalta?" Erien kysyi hätääntyneenä, katsoen esinettä, joka tosiaan loppujenlopuksi muistutti hyönteisen jalkaa hyvin paljon. "Kenellä muka olisi noin valtava jalka, ja miten hän edes pystyi menettämään sen?" Erien kysyi vielä hätääntyneempänä, ottaen pari askelta kauemmaksi. Hän yritti tasata hengitystään, vaikka häntä pelotti ajatus siitä kuinka iso tuon jalan omistava olento voisi olla, jos itse jalka oli jopa Ikhania pidempi.